Taf taf -yhteisotaiteen residenssi Senegalissa

Turun taiteilijaseuran yhteisollisiin projekteihin keskittynyt Taf taf -residenssi aloitti toimintansa Senegalin paakaupungissa Dakarissa tammikuussa 2006. Residenssi on osa Suomen ulkoasiainministerion tuella vuonna 2004 perustettua Taf taf -kehitysyhteistyohanketta, jonka tavoitteena on parantaa vahavaraisen asuinalueen elinolosuhteita asukaslahtoisella ja luovalla toiminnalla.

Taf taf -residenssi on avoin eri alojen taiteilijoille ja muille ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita paasemaan osalliseksi afrikkalaista arkea yhteisen toiminnan kautta. Taiteilijavalinnat tehdaan projektisuunnitelmien perusteella ja niissa painotetaan paikallisten olosuhteiden huomioimista. Residenssi tekee yhteistyota mm. Senegalin Taideakatemian ja paikallisen taiteilijayhteison kanssa ja se sijaitsee Taf taf -hankkeen yllapitamassa Suñu Kër -toimintakeskuksessa, jossa toimii myos Turun ammattikorkeakoulun perustama kirjasto ja internet-piste.

Talkoovoimin on polyiseen Santhiaban kortteliin istutettu satoja puita, kunnostettu vanhoja ja rikkinaisia kaivoja, rakennettu lapsille leikkikentta ja maalattu ikkunaluukkuja hiekasta uutetuin varein. Hankkeen toimitilaksi kunnostetussa toimintakeskuksessa jarjestetaan lukutaito-opetusta, lasten luovaa toimintaa, erilaisia kursseja ja tyopajoja seka elokuvailtoja ja muita kulttuuritapahtumia. Alueen taiteilijat kayttavat keskusta harjoitus- ja tyotiloinaan.

Namounalaa torope sa ma sopé...

...kirjoitti Bababacar. Eli minulla on kova ikava sinua, ystavani. Niin minullakin sinua ja kaikkia muita uusia ihania ystavia, mutta elan siina toivossa, etta viela tapaamme ja olen kiitollinen siita, etta olen saanut viettaa kaksi upeaa kuukautta Senegalissa.

Paluumatkalle Santhiabasta lahdimme puolenyon jalkeen torstain ja perjantain valisena yona. Saattojoukkoon kuuluivat Babacar, Siré, Souleymane, Doudou, pikku Babacar, Ali ja Sidibe. Olimme viettaneet paivan rennosti Baisseaussa uiden ja keitellen teeta ja illalla ehdimme viela nakemaan viimeisen Baifal-session. Oli sydantaraastavaa, kun Siré toisteli koko paivan "ala mene, ala lahde", ja Doudou, joka aina on kuin naantalin aurinko, ei hymyillyt lainkaan. Babacarin suusta kuului vahan valia "me olemme tiimi".

Kun kone laskeutui Lissaboniin aamu seitseman aikoihin, Veera jai kipeana lentokentalle lepailemaan ja mina ja Minttu kavimme keskustassa. Oli aika hulvatonta, kun vaistomaisesti puhuimme kaupoissa myyjille wolofia! Eika ollut aavistustakaan mika on portugaliksi edes kiitos. Tylsalta ja kolkolta naytti eurooppalainen kaupunki Afrikan jalkeen. Mielessa olivatkin vain Afrikan iloiset ihmiset ja kavimme ottamassa itsestamme passikuvan, jonka teippasimme korttiin ja lahetimme Santhiabaan. Tap Portugalin seuraava lento oli odotetusti myohassa, joten Amsterdamissa naimme kuinka Finnairin kone lipui viereltamme suuntana Suomi jattaen meidat puukenkamaahan. Onneksi paasimme viela samana iltana toisella lennolla kotiin Helsingin sankasta sumusta huolimatta.

Maija, bul fate Santhiaba, Santhiaba, bul fate Maija. Never ever.

On vaikeaa viela ajatella projekteja, mita saimme siella aikaan, tai miten matka ehka vaikuttaa taiteelliseen tyoskentelyyn. Paallimmaisena mielessa on vain ikava takaisin ja tapahtumat ja kuvat vilisevat mielessa. On niin paljon asioita, joita kaipaa nyt jo. Ne kaikki sadat tervehdykset ja miten menee, mita uutta -kysymykset pitkin paivaa, mitka aluksi tuntuivat oudoilta. Tuntuu ihmeelliselta ajatella eroja ihmisten käyttäytymisessä. Kun letitin tukkani, laitoin helmet kaulaan tai ostin uuden paidan, ihmiset paivittelivat kuinka hienolta naytin ja miten hyvin osasin pukeutua. You look too nice. Kuinka kadulla vaan joku tuntematon pysaytti ja huikkasi jonkun kohteliaisuuden tai miten poliisi pysaytti auton ja lupasi minulle koko omaisuutensa ja palkkansa, jos suostuisin hanen vaimokseen. Ja miten tuntematon mies leveasti hymyillen vailla toista kenkaa viittoili tien toiselta puolelta, tarjosi kahvit ja kyseli kuulumiset aikansa kuluksi odotellessaan, etta suutari korjasi hanen euron sandaalinsa.

Babacar, Souleymane, Siré, Doudou, Nabou, Modu, Alioune, Mor, Sidibe, Ndiaga, Babacar Dieng, Mansour, Albert, Omar, Am, Aminta, Sokhna, Saara, Mariam, Souley, Maco, Adjuma, the cafeteria man, Minda (who makes tuna bread in the morning), Musa the baker, Tuuti, Mbayem, Mama, Papa, Abdu and all the other children... many names are missing here. Still I remember you all and from the bottom of my heart I want to thank you all for welcoming us since the very first day as we were part of your own family. As Babacar wished, I do think that you have given me lots of happiness and peace in my life. Thank you for giving me some time in your laugh :)

Ba ci kanam, inchallah!

Tap Portugal, baxul ak dof.

Ei ole todellista, sain tanaan rinkkani tanne Dakariin, kavimme juuri hakemassa sen lentokentalta! Paivalla oli tullut puhelu ja peraan tekstari etta noudapa pakaasisi lentokentalta. Ja lahden huomenna kotiin :D Hahaaaaa!!! Jakelin sitten asken kadulla kynia ja liituja lapsille, he olivat repia minulta vaatteetkin paalta. Sire tuli apuun, mutta meinasivat repia poikaparaltakin raajat irti.


Tanaan minun on sitten kai pakko tanssia, koska lupasin Morille silloin kun tulin tanne, etta tanssin kun laukku on taalla. Nyt kun saimme rinkan mukana ilmapallojakin, voimme pistaa kunnon juhlat pystyyn. Kohta aloitetaan lettujen paisto. Viimeinen yo siis edessa, tuleekohan nukuttua ollenkaan. Aamulla alkoi itkettaa kun istuskelin kadulla ja horpin aamukahvia, tulee kauhea ikava.

Tanaan heitettiin hyvastit Dakarin keskustalle ja tehtiin viimeiset joululahjashoppailut, hieman hassulta se tuntui, kun oli 34 astetta lamminta.

Alabumjau, legi legi!


In English:

I can´t believe it, I got my luggage today here in Dakar, we just picked it up in from the airport! There was a missed call in my cellphone and a text message that asked to come and get it. And I´m leaving tomorrow!!! :D So I´ve been giving away colour pencils to the children who almost teared me apart. Sire came to help me but the children didn´t treat him any better...

I guess I´m gonna have to dance today, because I promised Mor to do it when my luggage is here. Soon we´ll start making lettus, it´s going to be the last night, we´ll see if we get any sleep. I´m going to miss this so much!

Today we said good bye to Dakar centre and made the last Christmas shoppings. A bit funny, in 34 degrees.

Tahdenlentoja. Shooting stars.

Eilen oli kevyet 38 astetta kuumuutta, eika ihme etta Babsku vaati paasta taksikyydilla rantsuun. Paivalla piirreltiin ja suunniteltiin printteja, illalla saapui Johanna Suomesta.

Puolenyon jalkeen mietimme, etta mitas sitten puuhailtaisiin, kun oltiin tehty vahan kynttiloita ja juotu jugurttia eika huvittanut menna viela nukkumaan. Tuli mieleen, etta voisi lahtea uimaan ja niin tehtiin. Beseaun aalloissa rapujen piirittamana tahdenlentojen alla uivat Maija, Veera, Minttu, Sidibe, Sire, Doudou, Babacar, Souleymane ja Ali. Sitten keittelimme taas teeta ja oli niin hauskaa! Souleymane lauloi "tip tap tip tap tipe tipe tip tap" ja me nauroimme, johon Babacar sanoi: "hey, give me some time in your laugh!". Aiemmin Babsku oli kysynyt Teemulta: "I don't see you swim, you swim nice?" Mina kylla kuulin sen vaarin, etta "you swim at night?" Viidelta aamulla konysimme sitten takaisin kotiin, rukoilemaan ja nukkumaan.

Nyt printataan kaikille uudenuutukaiset t-paidat :)


Shooting stars.

Yesterday it was "only" 38 degrees heat here, no wonder Big B insisted to get to the beach with a taxi. In the daytime we drew and designed the prints, in the evening Johanna arrived from Finland.

After midnight we wondered what should we do, we had made some candles and had some yoghurt and didn´t feel like going to sleep yet. We thought that it would be nice to go to swim, so we went. Under shooting stars and surrounded by crabs there were swimming Maija, Veera, Minttu, Sidibe, Sire, Doudou, Babacar, Souleymane and Ali. And of course we had some tea. Souleymane sang a Finnish Christmas song and we lauhged, when Babacar said "Hey, give me some time in you laugh!" Earlier Babsku had asked Teemu: "I don't see you swim, you swim nice?" I heard it a bit wrong: "I don't see you swim, you swim in the night?" At 5 a.m. we came back, to pray and sleep.

Ana samuyi dome?

Ana samuyi dome? -Papa niom gni ni!
Séne papa gui dokhontouji. -Papa démale ta gnene!

Tama on kai joku tv-mainos, jonka Babacar opetti meille. Kaikkien mielesta on hulvattoman hauskaa, kun Babacar huutelee tyttariaan ja me vastataan.

Missa lapseni ovat? -Isa, olemme taalla!
Isanne menee ostoksille. -Isa, mene ja tule takaisin!

Ana koo fiye mouride?

Ana koo fiye mouride, daye gueme Yalla, ba sope yoméne di beugue Bamba? Diokhe nagne la sunu bop dellou diokhe la sunu sunu léppe, kokodi mouridoula.

Missa on murit, joka rakastaa Jumalaa, profeetta, joka rakastaa Jumalaa? Se, joka antaa kaikkensa on murit.

Senegal sunu gal.

Senegal sunu gal, Senegal sunu gal, enavant, enavant, enavant. Au pays de la liberte.

Gual gua gni rëbbi.

Gual gua gni rëbbi, gual gua gni rëbbi, euleke souba téele dagnoye déme Senegal. Gual gua gni rëbbi, gual gua gni rëbbi, euleke souba téele dagnoye déme Finland.

Vene lahtee jahtiin, huomisaamuna me lahdemme Senegaliin.

Joen rappi.

Maija Maija Maija Maija, yama yama bëgë bëgë, tey dounday wan ci dëgue dëgue, ba meunetouma tëudëu tëudëu.

Eli Maija, tykkaan sinusta, kun et ole taalla, en voi nukkua.

Diskoa ja hamppareita.

Perjantaina paatimme tyoskentelyn lasten kanssa askartelemalla aakkoset kirjaston seinalle. Lapset piirsivat kirjaimet papereille, joista leikkasimme sabluunat. Kirjaimet painettiin sormivareilla aikaisemmin valmistamillemme kierratyspapereille. Tanaan valmistamme kynttiloita (jos on kaasua) ja huomenna ja tiistaina piirramme ja painamme Sunu ker-, Santhiaba- ja Serigne Touba-paitoja.

Eilen olimme shoppailemassa tuliaisia Grand Yoffin torilla, sitten Beseaussa rannalla ja illalla veimme poikia tanssimaan laheiseen Tropic-diskoon. Ei taalla ole yleensa kellaan mahdollisuutta menna edes diskoon, koska sisaanpaasymaksuun, 2000 cfa (n. 20 mk), ei ole kellaan varaa. Kaikilla oli hauskaa ja viimeiset pennoset laitettiin hampurilaisiin. Luksusta :) Mukana minun, Veeran ja Mintun lisaksi olivat Joe, Sire, pikku Babacar, Sidibe ja pari poikaa joiden nimia en nyt muista.

Ristiriitaiset tunnelmat on kotiinpaluun suhteen, sauna ja puhtaat lakanat houkuttelevat kylla, ja se, etta voi nukkua peiton alla ja on ehka kylma, tuntuu kivalta ajatukselta vaihteeksi. Mutta toisaalta, ei taalta haluaisi lahtea pois. Miettikaa nyt, eilenkin lilluimme turkoosin meren aalloissa, loikoilimme ja söimme rannalla. Ja kaikista parasta on naiden ihmisten elamanilo.


Disco and hamburgers.

On Friday we ended working with children by making alphabet on the library wall. The children drew the letters on paper and we cut stencils from them. Then they printed the letters with fingerpaints on the recycled paper we had earlier made. Today we´ll make candles (if there is gas) and tomorrow and on Tuesday we´ll draw and print t-shirts.

Yesterday we were shopping presents in Grand Yoff´s market place, then went to Beseau and in the evening we took the boys to dance to Tropic. Usually these people can´t afford even a disco, because the entry is too expensive, 2000 cfa. We were having lots of fun and last coins were spent on hamburgers :)

I don´t really know what to think about going home, I like the thought of sauna and clean sheets and sleeping under a blanket in a cool bed. But on the other hand, I don´t want to leave. It´s amazing that even yesterday we floated in the turquoise water, lounged and ate at the beach. And the best thing is the people and their joy of living. I wish we had that in Finland.

Petite Côte

Olimme Ngaparoun kylassa aivan ihanassa kaksikerroksisessa rantatalossa kaksi yota. Merinakoalat ylakerran terassilta ja hiekkarantaa silmankantamattomiin. Saavuimme tiistai-iltana Ngaparoun juuri pimean tultua, kavimme ravintolassa syomassa, uimassa pimeassa meressa upean tahtitaivaan alla ja keitimme teeta kuunvalossa. Illalla kavimme viela Senegalin yossa katsomassa miten se paikallinen tanssijalka nousee, mutta sita en pysty sanoin kuvailemaan. Nuo ihmiset liikkuvat rumpujen tahdissa niin nopeasti, ettei siina itse ehdi sanoa kissaakaan.

Eilen paasimme rannalle loikoilemaan, meita oli minun lisakseni Minttu, Teemu, Souleymane ja Mako, joka asuu Ngaparoussa. Uimme ja teimme hiekasta naisen, keittelimme teeta ja kuuntelimme musiikkia. Illalla kavimme Mintun kanssa rannalla kavelemassa ja hui mita siella olikaan... yon pimeydessa vesirajassa juoksenteli rapuja! Ja niita oli paljon. Onneksi emme huomanneet niita ensimmaisena iltana, olisi jaaneet kuutamouinnit uimatta.


Tanaan tulimme takaisin Dakariin simpukkasaaren, Saloum islandin, kautta. Meressa nakyi isoja sinisia meduusoja ja Teemu kertoi nahneensa rannalla hain paan.

Reissusta oli taas kiva palata Santhiabaan, on niin mukavaa kun kaikki tulevat tervehtimaan ja kertomaan kuinka on ollut ikava. Ja siihen on tapana vastata, etta minulla oli viela kovempi ikava. Nammoonala! Maala raw!

Dama hiif (minulla on nalka), vaikka soin matkalla ison kulhollisen tsebutseenia.


Kuva simpukkasaaren hautausmaalta, saarella asuu paljon kristittyjä.


Little Coast.

We were in Ngaparou village in a lovely beach house for two nights. A sea view from upstairs terrace and beach as far as you can see. We arrived in Ngaparou on Tuesday evening just when the sun set, went to eat to a restaurant, swam in the Ocean under stars and made tea in moon light. And went to see how the Senegalese people dance. I can´t really describe it, I don´t understand how someone can move so fast.

Yesterday we went to the beach, me, Minttu, Teemu, Souleymane and Mako, who lives in Ngaparou. We swam and made a woman from sand, had tea and listened to music. In the evening I went with Minttu to the beach and found something... there, in the darkness of the night, were hundreds of crabs crawling all over the shore. We were glad we didn´t notice them when we first went to swim in the night.

Today we came back to Dakar and visited the seashell island on the way. We saw big blue jellyfish in the sea and Teemu told that he saw a shark´s head in the beach.

It was again nice to come back, it´s great when everybody come´s to say hello and tell how they missed us :) And you answer that you missed them even more.

Now I´m hungry again, I don´t know why because I hade a big bowl of diepudienne on the way.

Serigne Touba ja kolme ihmetta.

Sahkokatkoksen ja kynttilanvalon innoittamana pyysin Modua tarinoimaan islamista ja Serigne Toubasta (k.1927), joka oli muritismin (onkohan tama oikea kirjoitusasu suomeksi, eng. mouridisme) perustaja ja uskonnollinen johtaja. Seinamaalauskuvassa Serigne Touba on se valkopukuinen, ja se toinen on hanen lojaalein opetuslapsensa. Modun tyyliin juttua riitti ja sita oli mukava kuunnella. Han kertoi mm. siita, miten kolonialistit yrittivat saada Serigne Toubaa hengilta, koska epailivat taman suunnittelevan sotaa heita vastaan suurine kannatusjoukkoineen. Elaintarhanjohtajaa pyydettiin pitamaan leijonaa ilman ruokaa kolmen paivan ajan, minka jalkeen Serigne Touba teljettiin samaan huoneeseen pedon kanssa. Hetken odoteltuaan valkoiset miehet avasivat ovet ja nakivat Touban silittamassa leijonan harjasta.

Ranskasta tuli sitten mies jolle annettiin tehtavaksi hankkiutua Ahmadou Bambasta eli Serigne Toubasta eroon. Maahan kaivettiin iso kuoppa, Touba kaikkine tavaroineen haudattiin sinne, ja paalle rakennettiin viela talo. Kolmen paivan kuluttua ranskis kuljeskeli rannalla ja loysi Serigne Touban rukoilemasta vuohennahan paalla. Siita mies vaipui niin suureen epatoivoon etta riisti hengen itseltaan.

Serigne Touba karkoitettiin merelle. Laivassa kapteeni sanoi, etta on rukouksen aika. Jos et rukoile, se on vastoin Jumalan tahtoa, ja jos rukoilet laivassani, se on vastoin minun tahtoani. Niinpa Touba heitti vuohennahan mereen, hyppasi itse peraan ja rukoili siina. Sitten han kiipesi ikkunasta takaisin laivaan.

Serigne Toubasta ja muritismista: http://www.africaresource.com/war/issue8/thiam.html

Nyt kun ollaan kaupunkilomailtu, on paastava rantalomailemaan. Tanaan lahdetaan. Milta kuulostaisi tallainen kohde?


South-east of Dakar, is the “Petite Côte”. It extends on nearly 70 kilometres between Rufisque and Joal Fadiouth. In the villages of Yene, Toubab Diallao, Ndayane, Popenguine, Somone, and Ngaparou, you will find wonderful beaches, small fishing villages and an ever-shining sun. The “Petite Côte” has also a calm sea as the Cap-Vert Peninsula protects it from the high wind.

Oijoi... palaillaan torstaina, jos maltetaan, hihii...


Serigne Touba and three miracles.

Inspired by the electricity cut and candle light I asked Modou to tell about islam and Serigne Touba, the founder of mouridism. Of course, when it is Modou speaking, the story could go on and on. It was really nice to listen to. Among other things he told about how the colonialists tried to kill Serigne Touba, because they suspected that he is planning a war with his huge amount of supporters. The zoo keeper was asked to hold a lion without food for three days, after that they locked Serigne Touba in the same room with the beast. After some time, the white men opened the doors and saw Touba smoothing the lions hair.

Then there came a man from France who was given a mission to get rid of Ahmadou Bamba, Serigne Touba. They digged a big hole in the ground, buryed Serigne Touba with all his things there and even built a house on it. After three days the Frenchman was strolling in the beach and found Serigne Touba praying on a goat fur. The Frenchman got so depressed that he killed himself.

Serigne Touba was exiled to the sea. On the boat the captain said that now it´s time for a pray. If you don´t pray, it´s against God´s will, and if you do pray in my boat, it´s against my will. That´s when Touba threw a goat fur to the sea, jumped on it and prayed. Then he climbed back in the boat from a window.

Now that we´ve made a trip to a city, we have to have a beach holiday. So Little Coast it will be. We leave today and come back on Thursday, inchallah.