Luulimme, etta ramadanin lopuksi taalla olisi isot juhlat ja ruokaa, tanssia yms. mutta ei taalla tapahtunutkaan juuri mitaan. Miehet lahtivat aamulla kiertelemaan naapurustossa pyytelemassa ja antelemassa anteeksi (Baal ma aax, baal naala...) ja naiset olivat laittaneet tukkaa jo edellisena paivana. Niinpa mekin kiskoimme parhaat paalle ja Veera oli ostanut jo ties kuinka monta kenkaparia ja letitytti taas hiuksensa. Minullekin loihdittiin kiharat. Meidat oli kutsuttu Souleymanein taloon vierailulle ja lahdinkin sinne vesi kielella, koska en ollut saanut ruokaa koko paivana. No ei siella mitaan ruokaa ollut. Istuskelimme katolla ties kuinka kauan ja mina kuuntelin eraan Babacarin ranskankielisia juttuja ikuisuuden ymmartaen niista vain sen, etta han omistaa vihrean Citroenin. Vihdoin Babsku lahti tekemaan lahia, sellaista makeaa puuromaista juttua mihin laitetaan viljaa ja jugurttia. Myohemmin kavimme kavelylla ja sitten pitsalla (mieluummin olisin syonyt tsebutseenia!!!). Loppuillan pelasin Unoa jatkien kanssa, sita pelataan nyt oikein urakalla, joka ilta.
Tanaan oli hieno paiva, lahdimme aamulla Goreen saarelle ja vietimme siella koko paivan, reippaana oppaanamme Souleymane. Tuli nahtya punakorvia enemman kerralla kuin yhteensa koko reissun aikana, eli paikka on suosittu turistikohde. Goreen saarelle vietiin orjia Afrikan mantereelta odottamaan kuljetusta eteenpain. Paikka on lumoavan kaunis ja idyllinen, siisti ja rauhallinen, mutta surullinen historiansa takia. Kavimme orjien talossa, joka toimii nyt museona ja pienemmassa, ensimmaisessa orjien talossa, minka hollantilaiset rakensivat saarelle jo 1400-luvulla. Rakennuksessa on alakerrassa muutama pieni huone, erikseen miehille, naisille, lapsille ja sairaille, ja ylakerrassa oli lukaali orjien myyjille. Talossa saattoi olla 400 orjaa kerrallaan ja ahtaissa oloissa voi joutua odottamaan kolme kuukautta. Sairaat ihmiset tapettiin ja heitettiin mereen, minka vuoksi silloin rantavesissa kuhisi haita. Valjempaa ei ollut orjalaivoissakaan, museossa oli jarkyttavia piirroksia siita, kuinka orjia aseteltiin makaamaan, jotta heita mahtuisi laivaan mahdollisimman paljon.
Parhaat ja kalleimmat orjat tuotiin keski-afrikasta, koska he olivat pitkia ja vahvoja. Perheenjasenet erotettiin toisistaan ja heille poltettiin kasivarteen numero. Goreen kautta orjia kuljetettiin noin 15 miljoonaa. Kuvien puuttuessa loytyi ainakin tallainen sivu http://webworld.unesco.org/goree siella nakyy olevan kuvia ainakin siita ensimmaisesta orjien talosta.
Saarella on paljon taiteilijoita myymassa teoksiaan ja kukkulalta loytyi hauska kollaasitaiteilija, joka asuu ja tyoskentelee maan alla vanhassa puolustuslinnoituksessa. Paikka oli aivan ihana, merimaisemaa silmankantamattomiin, musiikki soi ja joku lekotteli riippumatossa.. kelpaisi minulle. Teokset olivat myos hauskoja, ne oli tehty mista tahansa loydetysta materiaalista, roskasta, vanhoista kelloista, lusikoista, haarukoista, varikkaista laudankappaleista, nauloista, simpukoista, siemenista, sahkolaitteiden ja kannykoiden osista, ties mista. Tyyppi oli jopa sukellellessaan loytanyt vanhoja orjien kahleita ja kayttanyt niita teostensa osina. Oli hauska nahda, etta joku osaa hyodyntaa tata valtavaa roskamaaraa. Tavallaan hanen asumuksensakin oli kierratysta. Lisaksi mies oli muusikko ja maan alla oli myos treenikamppa.
Parin viikon paasta saarella jarjestetaan jonkinlaiset festarit, joille Bobo, joka tarjosi kahvit matkalla kukkulalle ja teet takaisintullessa, kutsui meidat. Houkuttelevaa, varsinkin kun rasta-Bobo kuvaili tapahtumaa haparoivalla englannillaan "crazy fun". Eli siis hullun hauskaa :D En muistanut myohemmin enaa hanen nimeaan ja kun nain hanet rannalla kavelemassa, sanoin etta tuolla on se Bubu. Souleymaneia nauratti, koska bubu = apina.
Seuraavaksi suunnistetaan vaaleanpunaiselle jarvelle ja ensi viikolla on suunnitelmissa tehda noin neljan paivan visiitti Saint-Louisiin.
Sain jalkaani haavan Ngorissa, merenpohjassa oli ilkeita piikkeja. Se on kai vahan tulehtunut ja eilen illalla minulle nousi nopeasti kuume, en tieda johtuisko siita haavasta vai mista. Sitkeasti paistelin kuitenkin lettuja, mitka katosivat mansikkahillon kera parempiin suihin sita mukaa kun pannulta irtosivat. Tanaan on ollut parempi olo.
Tuntuu kuin olisi ollut taalla jo ikuisuuden, vaikka viikot hurahtavat tosi nopeasti. Valilla on ikava teita kaikkia, ja ehka myos vahan kahvinkeitinta, vessanponttoa, pyykinpesukonetta, tiskiharjaa (!), elokuvia, sankya, hellaa ja uunia, torakkavapaata oloa.. no nyt liiottelin, ihan hyvin taalla parjaa ilmankin.
Halauksia ja auringonsateita!
In English:
We thought that after ramadan here would be some big party and food, but not much happened. The men started a tour in the neighbourhood in the morning asking for everybody´s forgiveness and forgiving people. The women had started doing their hair already a day before. So also we dressed up. Veera had already bought God knows how many pairs af shoes and we had our hair done. We visited Souleymane´s house, sat on the roof and in the evening Babacar made lah. Later we went for a walk and ate pizza (I prefer diepudienne). Rest of the evening I played Uno with the guys, we´re playing it now every evening.
Today was a great day, we travelled to Goree island in the morning and spent the whole day there, Souleymane as our guide. We saw more honkunopps today than altogether during this trip. So Goree island is really popular among tourists. The slaves were transported through Goree from Africa and they often had to wait in the island for months. The place is really beautiful, neat and peaceful but also sad because of it´s history. We visited the two houses of slaves, the other one is changed into a museum.
There are a lot of artists selling there art´s in Goree and we found a nice artist who makes his work by recycling everything he finds. The place was wonderful, there was a beautiful sea view, music... It was nice to see that someone is taking advantage of the garbage. The man was also a musician and had a training place in the house basement.
After a couple of weeks there is some kind of festival organized in Goree and Bobo, who made us coffee on our way up to the hill and tea when we came back, invited us. Tempting offer, especially because he desribed the event with words "crazy fun". Later I didn´t remember his name anymore and said that there´s Bubu. Souleymane lauhged because bubu means monkey.
Next visit will be to the Pink lake and next week we are planning a short trip to Saint-Louis.
I got a cut in my foot from Ngor, there were some nasty things in the see. I think it´s inflamed and last night I had fever. Nevertheless I made some lettus which with strawberry jam were a great succes. Today I´ve felt better.
It feels like we´ve been here for ages, even if the weeks seem to disappear fastly. Sometimes I miss you all, and maybe also the coffee maker, toilet seat, laundry machine, dishwashing brush (!), movies, bed, stove and oven, living without cockroaches... well now I said too much, I´m just fine here without all that.
Hugs and sunshine!
