Kaikenlaista pienta taalla sattuu ja tapahtuu joka paiva, kun vaan muistaisi kirjoittaa kaiken tanne. Yksi paiva torilla istahdimme Mintun kanssa kioskin eteen juomaan limpparit (se ei ole kovin kohteliasta nain ramadanin aikaan, mutta ehka typerina tubabbeina saadaan se anteeksi). Siina istuskeli pari miesta ja taas turistiin samat jorinat niinkuin 100 kertaa joka paiva: ei, en puhu enka ymmarra ranskaa, wolofia vain vahan ja kylla, puhun englantia, olen Suomesta, se on kaukana pohjoisessa, nimeni on Maija (se ei muuten mene millaan perille, on ilmeisesti liian senegalilainen nimi ollakseen totta, kaikki toistavat sen aina "Mariam?"), olemme taalla 8 viikkoa jne. Toinen miehista antoi pienen tyttonsa meidan syliin ja mina heitin etta kaunis tytto, me viedaan tama mukanamme Suomeen. Mies vahan hataantyi ja sanoi etta ei se kay, se on minun lapseni. Jouduin sitten selittelemaan, etta se oli vitsi vaan.

Eras mies kyseli onko minulla poikaystavaa, ja kun sanoin etta on, han kysyi onko se vakavaa.. Pettyneena kummasteli sitten etten halua senegalilaista miesta. Eilen sama tyyppi tuumasi, etta olen taalla niin pitkan aikaa, etta poikaystava on tainnut loytaa Suomesta jo uuden naisen. Ei kai sentaan.

Tanaan syoksyimme Dakariin Mintun kanssa helmiostoksille, koska piti kehittaa jotain tekemista huomiseksi, kun olemme luvanneet paastota. Veera jai korjailemaan Serigne Touba -seinamaalausta. Tarkoitus oli menna suoraan siihen samaan kauppaan missa jo aiemmin kavimme ja tulla heti takaisin. Nooh, Siré ja Doudou lahtivat mukaan, eivatka halunneet menna taksilla, joten ensin carrapidilla kaupungin laitamille, ja sitten etsimaan sita kauppaa... kesti tovin, vaikka lahdettaessa maaranpaan piti olla selvilla. Kaupassa sitten, kun olimme saaneet helmet valkattua ja punnittua, alkoi hilliton kiistely hinnoista, ei myyjien ja ostajien valilla vaan myyjien keskenaan ja oppaat sohivat siina valissa ja meno oli aivan mahdotonta. Yksi myyja siina (nuorehko poika) meinasi jo itkea tirauttaa, kun oli kiire rukoilemaan, eika kaupanteosta tullut mitaan, vaikka me olisimme maksaneet niista sen hinnan mita pyydettiin. Lahtivat sitten rukoilemaan ja pistivat puljun kiinni kesken kaiken. Me jaimme odottelemaan kadulle ja kulutimme aikaa kerailemalla maasta helmia. Oli hieman epatodellinen olo; 2 valkonaamaa pyllistelee helmikaupan edustalla ja kaivelee likaisesta hiekasta helmia, ihmiset loikkivat siita ohi, joku rukoilee vieressa repaleisella matolla.. Tuli siihen pari ohikulkijaa meita auttamaankin :D Lopulta saimme helmet kouraan ja pojillekin kelpasi taksikyyti takaisin kotiin.


Tassa on Tuuti.

Morin tyttoystava Milla tuli viime yona Suomesta ja toi meille ruisleipaa. Kylla vaan maistuu hyvalle!!! Mie olisin voinut taman illan vaan viettaa mutustellen sita leivankulmaa.

Voikaa hyvin siella villasukkamaassa.

In English:

There is little funny things happening here all the time, I wish I coud remember to write them all here. One day we sat at the market place in front of a kiosk sipping soft drinks (it´s not very polite now that it´s ramadan, but maybe we are forgiven as stupid tubabs). There were a couple of men sitting and we went through the usual small talk like a hundred times everyday: no, I don´t speak or understand French, and just a little bit wolof, I speak English and we are from Finland, which is far away in northern Europe, my name is Maija (not Mariam!), we are here for eight weeks etc. The other man gave his little daughter to our laps and I joked "beautful girl, I think we´ll take this one to Finland." The man became a bit alarmed and told me that "you can´t do it, this is my child." I had to calm him down a bit telling that I was only joking.

One man was asking if I have a boyfriend and was amazed that I´m not looking for a Senegalese man. He told me that because I´m staying in Senegal for so long, my boyfriend in Finland must have a new girlfriend already. Hope not...

Today we rushed to Dakar with Minttu to buy some pearls so we sould have something to do tomorrow, because we had promised to have ramadan. Veera stayed to fix the painting in the street. We planned to go straight to the shop and come right back, but... Well, Siré and Doudou came with us and they didn´t want to take a taxi, so we took a karrabit, and had difficulties in finding the shops again. In the binbin-shop there were new troubles, the salesmen didn´t really agree together about the prices, and by then it was already time for praying. One af the boys in the shop almost started crying. They closed the shop and went to pray leaving us waiting outside. We spent our time collecting pearls in the street, which was quite funny: two tubabs picking up pearls from the sand. Even some people came to help us. After a while we finally got our dear pearls and even the boys were glad to teke a cab home.

Mor´s girlfriend Milla came from Finland last night and she brought us some rye bread! It is so good. I could have just stay eating it for the whole evening.

Take care in the woolsock-country.