Ihkuu! Pinkki jarvi! Mina, Minttu ja Souleymane lahdimme aamulla matkaan kohti vaaleanpunaista unelmaa, Veera jai Santhiabaan maalailemaan. Matka jarvelle kestaa noin tunnin. Vesi on vaaleanpunaista, johtuen ilmeisesti jostain kasveista. Syvyytta on vain kolme metria ja siita 1,5 metria suolaa! Teimme myos pienen kierroksen veneella, jota tokki kepilla eteenpain Robert. Hanella oli ytimekas ja toistuva slogan aamun ratoksi: Minttu, Maija, Souleymane and Robert, Friday morning in Senegal!!! Sitten kavimme uimassa tai siis kellumassa, se oli hassua ja keksimmekin etta Babacarin pitaisi menna sinne opettelemaan uimista, koska pinkkiin jarveen ei voi upota. Oli ihanan rauhallista, me lauloimme virsia Mintun kanssa ja Souleymane kuunteli korvalappustereoita (miksikohan?).
Palattuamme huomasin, etta jalassa oleva haava on tulehtuneen nakoinen ja kipea. Babacar soitti laakarikaverilleen, joka olikin nailla kulmilla. Sitten tepastelimme tohtorin perassa hanen kotiinsa, haava puhdistettiin ja paikattiin ja sain antibioottikuurin heti kateen. Tama hintaan 20 markkaa ja miekkonen lupasi tulla kaymaan viela keskuksessa sunnuntaina seka tiistaina tsekkaamassa etta kaikki on ok.
Olimme ottamassa noppalekua (lepailemassa siis), kun Siré hoiperteli ovellemme. Mittasimme kuumeen jota oli yli 39. Laakariin han aikoi menna huomenna, vaikka ilmeisesti tiesi sairastavansa malariaa. Mutta jos ei ole rahaa, ei voi menna vaikka olisi kuinka kipea. Noh, eikun taksiin ja takaisin samaiselle laakarille. Taisi saada kolme piikkia ja lisaksi ainakin kolmea erilaista laaketta mukaan. Tama lysti maksoi 100 markkaa, mika on kylla iso raha taalla. Kiva etta voitiin auttaa, mutta mietityttaa miten paljon ihmiset taalla karsivat sen takia ettei ole varaa maksaa summaa, mika meille tuntuu mitattomalta.
Souleymane opettaa keskuksessa pyoriville nuorille miehille englantia kerran viikossa. Talla viikolla oppilaiden piti kertoa perheestaan. Jutut menivat tata rataa: "I have a big family. I have a father, who has two wives. I have five brothers and three sisters. I am the eldest." Mina kerroin etta minulla on isa, jolla on vain yksi vaimo. Oli hiukan hassua, kun heput jankkasivat liitutaululta yhteen aaneen sanan "vaimo" taivutusta: "a wife, two wives".
Nyt vasyttaa ja haukotuttaa. Jos Babsku nakee jonkun haukottelevan, han komentaa: "Hey, not eat the centre!" tai "not eat Santhiaba!"
Mita kotiin kuluu?
In English:
Wau! A pink lake! Me, Minttu and Souleymane headed in the morning towards the pink dream, Veera stayed painting in Santhiaba. It takes about an hour from Dakar to get there. The water is pink, apparently because of some plants. The lake is only three metres deep, from which there is salt 1,5 metres! We made a round with a small boat with Robert. He had a slogan to make our morning even better: Minttu, Maija, Souleymane and Robert, Friday morning in Senegal! Then we went to swim, or float, it was funny. Babacar could go there and learn to swim because you can´t sink in Pink lake. It was peaceful and me and Minttu sang hymns, Souleymane listened to walkman (I wonder why???).
After we came back I noticed that the cut in my foot was worse, and I had to go to a doctor. Thank you Ousseinou :)
We were taking noppaleku (resting), when Siré staggered to our door. He had 39 fever and was going to go to a doctor next day even if he apparently knew that he had malaria. So we went to the doctor again.
Souleymane is teaching some people English once a week in the centre. This week the pupils had to tell something about their families. It was like this: "I have a big family. I have a father, who has two wives. I have five brothers and three sisters. I am the eldest." I told that I have a father, who has only one wife. It was a bit funny when they repeated after and after "a wife, two wives".
Now I´m tired and yawning, if Babacar sees it, he commands: "Hey, not eat the centre!" or "not eat Santhiaba!"
