Wau, Senegal.

Taf taf -yhteisotaiteen residenssi Senegalissa

2006-12-31T01:19:00.000-08:00

Turun taiteilijaseuran yhteisollisiin projekteihin keskittynyt Taf taf -residenssi aloitti toimintansa Senegalin paakaupungissa Dakarissa tammikuussa 2006. Residenssi on osa Suomen ulkoasiainministerion tuella vuonna 2004 perustettua Taf taf -kehitysyhteistyohanketta, jonka tavoitteena on parantaa vahavaraisen asuinalueen elinolosuhteita asukaslahtoisella ja luovalla toiminnalla.

Taf taf -residenssi on avoin eri alojen taiteilijoille ja muille ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita paasemaan osalliseksi afrikkalaista arkea yhteisen toiminnan kautta. Taiteilijavalinnat tehdaan projektisuunnitelmien perusteella ja niissa painotetaan paikallisten olosuhteiden huomioimista. Residenssi tekee yhteistyota mm. Senegalin Taideakatemian ja paikallisen taiteilijayhteison kanssa ja se sijaitsee Taf taf -hankkeen yllapitamassa Suñu Kër -toimintakeskuksessa, jossa toimii myos Turun ammattikorkeakoulun perustama kirjasto ja internet-piste.

Talkoovoimin on polyiseen Santhiaban kortteliin istutettu satoja puita, kunnostettu vanhoja ja rikkinaisia kaivoja, rakennettu lapsille leikkikentta ja maalattu ikkunaluukkuja hiekasta uutetuin varein. Hankkeen toimitilaksi kunnostetussa toimintakeskuksessa jarjestetaan lukutaito-opetusta, lasten luovaa toimintaa, erilaisia kursseja ja tyopajoja seka elokuvailtoja ja muita kulttuuritapahtumia. Alueen taiteilijat kayttavat keskusta harjoitus- ja tyotiloinaan.

Namounalaa torope sa ma sopé...

2006-11-20T01:25:00.000-08:00

...kirjoitti Bababacar. Eli minulla on kova ikava sinua, ystavani. Niin minullakin sinua ja kaikkia muita uusia ihania ystavia, mutta elan siina toivossa, etta viela tapaamme ja olen kiitollinen siita, etta olen saanut viettaa kaksi upeaa kuukautta Senegalissa.

Paluumatkalle Santhiabasta lahdimme puolenyon jalkeen torstain ja perjantain valisena yona. Saattojoukkoon kuuluivat Babacar, Siré, Souleymane, Doudou, pikku Babacar, Ali ja Sidibe. Olimme viettaneet paivan rennosti Baisseaussa uiden ja keitellen teeta ja illalla ehdimme viela nakemaan viimeisen Baifal-session. Oli sydantaraastavaa, kun Siré toisteli koko paivan "ala mene, ala lahde", ja Doudou, joka aina on kuin naantalin aurinko, ei hymyillyt lainkaan. Babacarin suusta kuului vahan valia "me olemme tiimi".

Kun kone laskeutui Lissaboniin aamu seitseman aikoihin, Veera jai kipeana lentokentalle lepailemaan ja mina ja Minttu kavimme keskustassa. Oli aika hulvatonta, kun vaistomaisesti puhuimme kaupoissa myyjille wolofia! Eika ollut aavistustakaan mika on portugaliksi edes kiitos. Tylsalta ja kolkolta naytti eurooppalainen kaupunki Afrikan jalkeen. Mielessa olivatkin vain Afrikan iloiset ihmiset ja kavimme ottamassa itsestamme passikuvan, jonka teippasimme korttiin ja lahetimme Santhiabaan. Tap Portugalin seuraava lento oli odotetusti myohassa, joten Amsterdamissa naimme kuinka Finnairin kone lipui viereltamme suuntana Suomi jattaen meidat puukenkamaahan. Onneksi paasimme viela samana iltana toisella lennolla kotiin Helsingin sankasta sumusta huolimatta.

Maija, bul fate Santhiaba, Santhiaba, bul fate Maija. Never ever.

On vaikeaa viela ajatella projekteja, mita saimme siella aikaan, tai miten matka ehka vaikuttaa taiteelliseen tyoskentelyyn. Paallimmaisena mielessa on vain ikava takaisin ja tapahtumat ja kuvat vilisevat mielessa. On niin paljon asioita, joita kaipaa nyt jo. Ne kaikki sadat tervehdykset ja miten menee, mita uutta -kysymykset pitkin paivaa, mitka aluksi tuntuivat oudoilta. Tuntuu ihmeelliselta ajatella eroja ihmisten käyttäytymisessä. Kun letitin tukkani, laitoin helmet kaulaan tai ostin uuden paidan, ihmiset paivittelivat kuinka hienolta naytin ja miten hyvin osasin pukeutua. You look too nice. Kuinka kadulla vaan joku tuntematon pysaytti ja huikkasi jonkun kohteliaisuuden tai miten poliisi pysaytti auton ja lupasi minulle koko omaisuutensa ja palkkansa, jos suostuisin hanen vaimokseen. Ja miten tuntematon mies leveasti hymyillen vailla toista kenkaa viittoili tien toiselta puolelta, tarjosi kahvit ja kyseli kuulumiset aikansa kuluksi odotellessaan, etta suutari korjasi hanen euron sandaalinsa.

Babacar, Souleymane, Siré, Doudou, Nabou, Modu, Alioune, Mor, Sidibe, Ndiaga, Babacar Dieng, Mansour, Albert, Omar, Am, Aminta, Sokhna, Saara, Mariam, Souley, Maco, Adjuma, the cafeteria man, Minda (who makes tuna bread in the morning), Musa the baker, Tuuti, Mbayem, Mama, Papa, Abdu and all the other children... many names are missing here. Still I remember you all and from the bottom of my heart I want to thank you all for welcoming us since the very first day as we were part of your own family. As Babacar wished, I do think that you have given me lots of happiness and peace in my life. Thank you for giving me some time in your laugh :)

Ba ci kanam, inchallah!

Tap Portugal, baxul ak dof.

2006-11-15T11:40:00.000-08:00

Ei ole todellista, sain tanaan rinkkani tanne Dakariin, kavimme juuri hakemassa sen lentokentalta! Paivalla oli tullut puhelu ja peraan tekstari etta noudapa pakaasisi lentokentalta. Ja lahden huomenna kotiin :D Hahaaaaa!!! Jakelin sitten asken kadulla kynia ja liituja lapsille, he olivat repia minulta vaatteetkin paalta. Sire tuli apuun, mutta meinasivat repia poikaparaltakin raajat irti.

Tanaan minun on sitten kai pakko tanssia, koska lupasin Morille silloin kun tulin tanne, etta tanssin kun laukku on taalla. Nyt kun saimme rinkan mukana ilmapallojakin, voimme pistaa kunnon juhlat pystyyn. Kohta aloitetaan lettujen paisto. Viimeinen yo siis edessa, tuleekohan nukuttua ollenkaan. Aamulla alkoi itkettaa kun istuskelin kadulla ja horpin aamukahvia, tulee kauhea ikava.

Tanaan heitettiin hyvastit Dakarin keskustalle ja tehtiin viimeiset joululahjashoppailut, hieman hassulta se tuntui, kun oli 34 astetta lamminta.

Alabumjau, legi legi!

In English:

I can´t believe it, I got my luggage today here in Dakar, we just picked it up in from the airport! There was a missed call in my cellphone and a text message that asked to come and get it. And I´m leaving tomorrow!!! :D So I´ve been giving away colour pencils to the children who almost teared me apart. Sire came to help me but the children didn´t treat him any better...

I guess I´m gonna have to dance today, because I promised Mor to do it when my luggage is here. Soon we´ll start making lettus, it´s going to be the last night, we´ll see if we get any sleep. I´m going to miss this so much!

Today we said good bye to Dakar centre and made the last Christmas shoppings. A bit funny, in 34 degrees.

Tahdenlentoja. Shooting stars.

2006-11-14T08:35:00.000-08:00

Eilen oli kevyet 38 astetta kuumuutta, eika ihme etta Babsku vaati paasta taksikyydilla rantsuun. Paivalla piirreltiin ja suunniteltiin printteja, illalla saapui Johanna Suomesta.

Puolenyon jalkeen mietimme, etta mitas sitten puuhailtaisiin, kun oltiin tehty vahan kynttiloita ja juotu jugurttia eika huvittanut menna viela nukkumaan. Tuli mieleen, etta voisi lahtea uimaan ja niin tehtiin. Beseaun aalloissa rapujen piirittamana tahdenlentojen alla uivat Maija, Veera, Minttu, Sidibe, Sire, Doudou, Babacar, Souleymane ja Ali. Sitten keittelimme taas teeta ja oli niin hauskaa! Souleymane lauloi "tip tap tip tap tipe tipe tip tap" ja me nauroimme, johon Babacar sanoi: "hey, give me some time in your laugh!". Aiemmin Babsku oli kysynyt Teemulta: "I don't see you swim, you swim nice?" Mina kylla kuulin sen vaarin, etta "you swim at night?" Viidelta aamulla konysimme sitten takaisin kotiin, rukoilemaan ja nukkumaan.

Nyt printataan kaikille uudenuutukaiset t-paidat :)

Shooting stars.

Yesterday it was "only" 38 degrees heat here, no wonder Big B insisted to get to the beach with a taxi. In the daytime we drew and designed the prints, in the evening Johanna arrived from Finland.

After midnight we wondered what should we do, we had made some candles and had some yoghurt and didn´t feel like going to sleep yet. We thought that it would be nice to go to swim, so we went. Under shooting stars and surrounded by crabs there were swimming Maija, Veera, Minttu, Sidibe, Sire, Doudou, Babacar, Souleymane and Ali. And of course we had some tea. Souleymane sang a Finnish Christmas song and we lauhged, when Babacar said "Hey, give me some time in you laugh!" Earlier Babsku had asked Teemu: "I don't see you swim, you swim nice?" I heard it a bit wrong: "I don't see you swim, you swim in the night?" At 5 a.m. we came back, to pray and sleep.

Ana samuyi dome?

2006-11-12T13:33:00.000-08:00

Ana samuyi dome? -Papa niom gni ni!
Séne papa gui dokhontouji. -Papa démale ta gnene!

Tama on kai joku tv-mainos, jonka Babacar opetti meille. Kaikkien mielesta on hulvattoman hauskaa, kun Babacar huutelee tyttariaan ja me vastataan.

Missa lapseni ovat? -Isa, olemme taalla!
Isanne menee ostoksille. -Isa, mene ja tule takaisin!

Ana koo fiye mouride?

2006-11-12T13:27:00.000-08:00

Ana koo fiye mouride, daye gueme Yalla, ba sope yoméne di beugue Bamba? Diokhe nagne la sunu bop dellou diokhe la sunu sunu léppe, kokodi mouridoula.

Missa on murit, joka rakastaa Jumalaa, profeetta, joka rakastaa Jumalaa? Se, joka antaa kaikkensa on murit.

Senegal sunu gal.

2006-11-12T12:57:00.000-08:00

Senegal sunu gal, Senegal sunu gal, enavant, enavant, enavant. Au pays de la liberte.

Gual gua gni rëbbi.

2006-11-12T12:53:00.000-08:00

Gual gua gni rëbbi, gual gua gni rëbbi, euleke souba téele dagnoye déme Senegal. Gual gua gni rëbbi, gual gua gni rëbbi, euleke souba téele dagnoye déme Finland.

Vene lahtee jahtiin, huomisaamuna me lahdemme Senegaliin.

Joen rappi.

2006-11-12T12:46:00.000-08:00

Maija Maija Maija Maija, yama yama bëgë bëgë, tey dounday wan ci dëgue dëgue, ba meunetouma tëudëu tëudëu.

Eli Maija, tykkaan sinusta, kun et ole taalla, en voi nukkua.

Diskoa ja hamppareita.

2006-11-12T11:22:00.000-08:00

Perjantaina paatimme tyoskentelyn lasten kanssa askartelemalla aakkoset kirjaston seinalle. Lapset piirsivat kirjaimet papereille, joista leikkasimme sabluunat. Kirjaimet painettiin sormivareilla aikaisemmin valmistamillemme kierratyspapereille. Tanaan valmistamme kynttiloita (jos on kaasua) ja huomenna ja tiistaina piirramme ja painamme Sunu ker-, Santhiaba- ja Serigne Touba-paitoja.

Eilen olimme shoppailemassa tuliaisia Grand Yoffin torilla, sitten Beseaussa rannalla ja illalla veimme poikia tanssimaan laheiseen Tropic-diskoon. Ei taalla ole yleensa kellaan mahdollisuutta menna edes diskoon, koska sisaanpaasymaksuun, 2000 cfa (n. 20 mk), ei ole kellaan varaa. Kaikilla oli hauskaa ja viimeiset pennoset laitettiin hampurilaisiin. Luksusta :) Mukana minun, Veeran ja Mintun lisaksi olivat Joe, Sire, pikku Babacar, Sidibe ja pari poikaa joiden nimia en nyt muista.

Ristiriitaiset tunnelmat on kotiinpaluun suhteen, sauna ja puhtaat lakanat houkuttelevat kylla, ja se, etta voi nukkua peiton alla ja on ehka kylma, tuntuu kivalta ajatukselta vaihteeksi. Mutta toisaalta, ei taalta haluaisi lahtea pois. Miettikaa nyt, eilenkin lilluimme turkoosin meren aalloissa, loikoilimme ja söimme rannalla. Ja kaikista parasta on naiden ihmisten elamanilo.

Disco and hamburgers.

On Friday we ended working with children by making alphabet on the library wall. The children drew the letters on paper and we cut stencils from them. Then they printed the letters with fingerpaints on the recycled paper we had earlier made. Today we´ll make candles (if there is gas) and tomorrow and on Tuesday we´ll draw and print t-shirts.

Yesterday we were shopping presents in Grand Yoff´s market place, then went to Beseau and in the evening we took the boys to dance to Tropic. Usually these people can´t afford even a disco, because the entry is too expensive, 2000 cfa. We were having lots of fun and last coins were spent on hamburgers :)

I don´t really know what to think about going home, I like the thought of sauna and clean sheets and sleeping under a blanket in a cool bed. But on the other hand, I don´t want to leave. It´s amazing that even yesterday we floated in the turquoise water, lounged and ate at the beach. And the best thing is the people and their joy of living. I wish we had that in Finland.

Petite Côte

2006-11-09T11:56:00.000-08:00

Olimme Ngaparoun kylassa aivan ihanassa kaksikerroksisessa rantatalossa kaksi yota. Merinakoalat ylakerran terassilta ja hiekkarantaa silmankantamattomiin. Saavuimme tiistai-iltana Ngaparoun juuri pimean tultua, kavimme ravintolassa syomassa, uimassa pimeassa meressa upean tahtitaivaan alla ja keitimme teeta kuunvalossa. Illalla kavimme viela Senegalin yossa katsomassa miten se paikallinen tanssijalka nousee, mutta sita en pysty sanoin kuvailemaan. Nuo ihmiset liikkuvat rumpujen tahdissa niin nopeasti, ettei siina itse ehdi sanoa kissaakaan.

Eilen paasimme rannalle loikoilemaan, meita oli minun lisakseni Minttu, Teemu, Souleymane ja Mako, joka asuu Ngaparoussa. Uimme ja teimme hiekasta naisen, keittelimme teeta ja kuuntelimme musiikkia. Illalla kavimme Mintun kanssa rannalla kavelemassa ja hui mita siella olikaan... yon pimeydessa vesirajassa juoksenteli rapuja! Ja niita oli paljon. Onneksi emme huomanneet niita ensimmaisena iltana, olisi jaaneet kuutamouinnit uimatta.

Tanaan tulimme takaisin Dakariin simpukkasaaren, Saloum islandin, kautta. Meressa nakyi isoja sinisia meduusoja ja Teemu kertoi nahneensa rannalla hain paan.

Reissusta oli taas kiva palata Santhiabaan, on niin mukavaa kun kaikki tulevat tervehtimaan ja kertomaan kuinka on ollut ikava. Ja siihen on tapana vastata, etta minulla oli viela kovempi ikava. Nammoonala! Maala raw!

Dama hiif (minulla on nalka), vaikka soin matkalla ison kulhollisen tsebutseenia.

Kuva simpukkasaaren hautausmaalta, saarella asuu paljon kristittyjä.

Little Coast.

We were in Ngaparou village in a lovely beach house for two nights. A sea view from upstairs terrace and beach as far as you can see. We arrived in Ngaparou on Tuesday evening just when the sun set, went to eat to a restaurant, swam in the Ocean under stars and made tea in moon light. And went to see how the Senegalese people dance. I can´t really describe it, I don´t understand how someone can move so fast.

Yesterday we went to the beach, me, Minttu, Teemu, Souleymane and Mako, who lives in Ngaparou. We swam and made a woman from sand, had tea and listened to music. In the evening I went with Minttu to the beach and found something... there, in the darkness of the night, were hundreds of crabs crawling all over the shore. We were glad we didn´t notice them when we first went to swim in the night.

Today we came back to Dakar and visited the seashell island on the way. We saw big blue jellyfish in the sea and Teemu told that he saw a shark´s head in the beach.

It was again nice to come back, it´s great when everybody come´s to say hello and tell how they missed us :) And you answer that you missed them even more.

Now I´m hungry again, I don´t know why because I hade a big bowl of diepudienne on the way.

Serigne Touba ja kolme ihmetta.

2006-11-07T01:44:00.000-08:00

Sahkokatkoksen ja kynttilanvalon innoittamana pyysin Modua tarinoimaan islamista ja Serigne Toubasta (k.1927), joka oli muritismin (onkohan tama oikea kirjoitusasu suomeksi, eng. mouridisme) perustaja ja uskonnollinen johtaja. Seinamaalauskuvassa Serigne Touba on se valkopukuinen, ja se toinen on hanen lojaalein opetuslapsensa. Modun tyyliin juttua riitti ja sita oli mukava kuunnella. Han kertoi mm. siita, miten kolonialistit yrittivat saada Serigne Toubaa hengilta, koska epailivat taman suunnittelevan sotaa heita vastaan suurine kannatusjoukkoineen. Elaintarhanjohtajaa pyydettiin pitamaan leijonaa ilman ruokaa kolmen paivan ajan, minka jalkeen Serigne Touba teljettiin samaan huoneeseen pedon kanssa. Hetken odoteltuaan valkoiset miehet avasivat ovet ja nakivat Touban silittamassa leijonan harjasta.

Ranskasta tuli sitten mies jolle annettiin tehtavaksi hankkiutua Ahmadou Bambasta eli Serigne Toubasta eroon. Maahan kaivettiin iso kuoppa, Touba kaikkine tavaroineen haudattiin sinne, ja paalle rakennettiin viela talo. Kolmen paivan kuluttua ranskis kuljeskeli rannalla ja loysi Serigne Touban rukoilemasta vuohennahan paalla. Siita mies vaipui niin suureen epatoivoon etta riisti hengen itseltaan.

Serigne Touba karkoitettiin merelle. Laivassa kapteeni sanoi, etta on rukouksen aika. Jos et rukoile, se on vastoin Jumalan tahtoa, ja jos rukoilet laivassani, se on vastoin minun tahtoani. Niinpa Touba heitti vuohennahan mereen, hyppasi itse peraan ja rukoili siina. Sitten han kiipesi ikkunasta takaisin laivaan.

Serigne Toubasta ja muritismista: http://www.africaresource.com/war/issue8/thiam.html

Nyt kun ollaan kaupunkilomailtu, on paastava rantalomailemaan. Tanaan lahdetaan. Milta kuulostaisi tallainen kohde?

South-east of Dakar, is the “Petite Côte”. It extends on nearly 70 kilometres between Rufisque and Joal Fadiouth. In the villages of Yene, Toubab Diallao, Ndayane, Popenguine, Somone, and Ngaparou, you will find wonderful beaches, small fishing villages and an ever-shining sun. The “Petite Côte” has also a calm sea as the Cap-Vert Peninsula protects it from the high wind.

Oijoi... palaillaan torstaina, jos maltetaan, hihii...

Serigne Touba and three miracles.

Inspired by the electricity cut and candle light I asked Modou to tell about islam and Serigne Touba, the founder of mouridism. Of course, when it is Modou speaking, the story could go on and on. It was really nice to listen to. Among other things he told about how the colonialists tried to kill Serigne Touba, because they suspected that he is planning a war with his huge amount of supporters. The zoo keeper was asked to hold a lion without food for three days, after that they locked Serigne Touba in the same room with the beast. After some time, the white men opened the doors and saw Touba smoothing the lions hair.

Then there came a man from France who was given a mission to get rid of Ahmadou Bamba, Serigne Touba. They digged a big hole in the ground, buryed Serigne Touba with all his things there and even built a house on it. After three days the Frenchman was strolling in the beach and found Serigne Touba praying on a goat fur. The Frenchman got so depressed that he killed himself.

Serigne Touba was exiled to the sea. On the boat the captain said that now it´s time for a pray. If you don´t pray, it´s against God´s will, and if you do pray in my boat, it´s against my will. That´s when Touba threw a goat fur to the sea, jumped on it and prayed. Then he climbed back in the boat from a window.

Now that we´ve made a trip to a city, we have to have a beach holiday. So Little Coast it will be. We leave today and come back on Thursday, inchallah.

2006-11-06T11:35:00.000-08:00

Shoppailua Dakarissa, hikista puuhaa. Taas kavimme ilostuttamassa helmikaupan poikia ja treenaamassa karsivallisyytta kenkaparatiiseissa. Tarjosin myyjalle hintaa, milla tiesin paikallisten ostavan kenkansa, jolloin myyja tietysti suuttui (tai esitti suuttunutta) ja kysyi luulenko etteivat senegalilaiset syo mitaan ja sanoi etta jos myisi tossukat siihen hintaan, ei hanen kojuaan olisi enaa seuraavan kerran kun kulkisin siita ohi. Lahdimme siita sitten lampsimaan tinkaamisen paatteeksi, kun ei yhteisymmarrykseen paasty, mutta tulivathan ne kengat sielta perasta parin minuutin kuluttua ja rahakin kelpasi jo.

Piratismi ei voisi enempaa kukoistaa: aitoja cd-levyja tuntuu olevan lahes mahdotonta loytaa, eika esim. Souleymane ymmartanyt ollenkaan miksi kyselimme alkuperaisten levyjen peraan, eika tiennyt missa niita myydaan. Pienissa kojuissa myydaan kopioita hintaan 1500 (ilman kansia), mustavalkokannet saa parilla tonnilla ja varikopiokansilla varustetut levyt saa tingittya 2500 cfa:iin (siis noin 25 markkaan). Huh huh... lisaksi voit kirjoittaa ylos kaikki lempparibiisisi, marssia listan kanssa levykauppaan ja he tekevat siita sinulle oman hittibuumin. Harmillista etenkin loistavien senegalilaisartistien kannalta. Niin ja sitten on Mike-kenkia ja Adidos-paitoja.

Asken, ennen auringonlaskua kavimme kuvaamassa Doudoun pulujen poikasia (kuvassa) ja kanoja. Raitalle tiedoksi, etta taalla on paaskysia tosi paljon. Lisaksi on haukkoja ja kai jotain korppikotkia, varpusia ja joitain eksoottisempiakin lintuja olen nahnyt.

In English:

Shopping in Dakar, sweaty job. We went to the pearl store and practised our patience in shoe paradise. Piratism is blooming, it´s almost impossible to find real cds here. And you can wear Mike-shoes and Adidos-shirts.

Before the sunset we stopped by to photo Doudou´s pigeons and hens. There are lots of swallows and hawks, and I think condors, sparrows and some more exotic birds also.

I read you everyday.

2006-11-05T09:07:00.000-08:00

Naytin taalla kuvaa kodistani ja Souleymanein mielesta se on kaunis, Doudou, puuseppa, haluaisi myos puustarakennetun talon, Sire kauhisteli lunta ja kylmyytta, ja Babacar oli syvasti pahoillaan siita, etta joudun asumaan yksin talossani. Taalla ihmeteltiin kovasti, kun kerroin, etta Suomessakin on ihmisia, joilla ei ole kotia ja jotka joutuvat joskus viettamaan oita ulkona kylmassa. Babacar sanoi, etta jos sina tulisit Dakariin, eika sinulla olisi mitaan paikkaa mihin menna, kaikki pyytaisivat sinua kotiinsa syomaan ja nukkumaan.

Aamuisin ostamme tonnikalapatongit Mindan kioskista kahvilan lahelta. Patonkia pitaa tarjota jokaiselle vastaantulijalle, se on periaatekysymys. Monet solidaarisuuteen liittyvat asiat pistavat taalla kylla suomalaismielen miettimaan asioita uudelta kannalta. Ihmisia saattaa asua talossa kymmenen, joista vain yksi kay toissa elattaen kaikki talon asukkaat. Tyttoja saattaa asua samassa huoneessa seitseman tai kahdeksan.

Kielimuurin takia on ollut vaikeaa tutustua ihmisiin niin hyvin kuin haluaisi. Olisi mielenkiintoista tietaa enemman heidan elamastaan, menneisyydestaan ja unelmistaan. Doudou on ihmeellinen mies. Han on 30-vuotias puuseppa, jolla on yksi lapsi, kuusivuotias tytto. Tyton aiti on kuollut vuosia sitten, mutta Doudou muistelee hanta iloinen hymy kasvoillaan. Han on muutenkin aina hyvalla tuulella, keittelee teeta, soittelee kitaraansa ja hoitaa puluja ja kanoja talonsa katolla.

Babacar, keskuksen johtaja "Iso B", on aamuisin huonolla tuulella eika puhu mitaan. Aiemmin kysyin joka aamu onko han kipea ja han vastasi, etta "en.... tai vahan..." Paivan myota aani kellossa muuttuu, iltaa kohti jutut kayvat aina vaan hassummiksi. Lopuksi han toivottaa hyvaa yota sanoen: "Good night, sleep tired".

Modou osaa hyvin englantia ja vaikuttaa paallisin puolin vakavalta ja tarkkaavaiselta tyypilta. Valilla on vaikeaa tietaa milloin han vitsailee ja milloin ei. Han on kertonut haluavansa kolme tai nelja vaimoa. Modou sanoo, etta "you look too nice", jos on jotain afrikkalaista asustetta paalla. Ensin luulin, etta han oikeasti tarkoitti, etta olen ylipukeutunut ja pyytelin anteeksi, mutta myohemmin tajusin, etta han kayttaa sanaa 'too' sanan 'very' paikalla.

Nyt kun aika taalla alkaa kayda vahiin, tulee laskeskeltua liikaa paivia ja mietittya tata olemista. Olisi hyva olla niinkuin ennenkin, paivathan taalla kuluvat samaan malliin kuin aiemminkin, mutta jotenkin alkaa tuntea syyllisyytta siita, etta on taalla kuin kotonaan, koska pian on lahdossa pois. Babacar sanoo, etta "I read you every day" (luen, tarkoittaa kirjoitan, sinulle joka paiva). Doudou kertoi inhoavansa internetia, ja sanoi, etta hanen yhteytensa on sydamessa. Ovat kylla hauskoja veikkoja, pikku B eli Citroen-Babacar tunnusti rakastavansa minua, syodessaan, nukkuessaan, ja kun lahden pois, han kuulemma rakastaa minua aina vaan. Tama tapahtui tulkin valityksella. Modoun mielesta on aivan liian aikaista sanoa etta mina rakastan sinua :D eih...

Siirille paljon onnea eilisten synttareitten johdosta! Hauska sattuma, etta taalla keskuksessa on juuri kaynnissa yhden lapsen 3-vuotissynttarijuhlat. Musiikki raikaa niin etta koko Santhiaba jytisee. Lapsia on koolla ehka 40-50, ruoka porisee isossa padassa ja kohta he varmaan nostavat tanssijalkaa.

Kuvassa Doudou ja hanen tyttarensa.

Funny people.

I showed the people here a picture of my home, Souleymane thought it was beautiful, Doudou, a carpenter, would also like a house made of wood, Sire was terrified about the snow and coldness and Babacar was really truely sorry about me having to live alone. They were really surprised when I told that there are also homeless people in Finland who sometimes have to spend nights outside. Babacar said, that if you came to Dakar and didn´t have any place to go, everybody would ask you to come to their home to eat and sleep.

In the mornings we buy tuna sandwiches from Minda´s kiosk nearby the cafeteria. You must offer your bread to everybody, it´s a principle question. Many things about solidarity make a Finnish mind think about things from a new perspective. There can be ten people living in the same house, and only one of them has a job, so he supports all the inhabitants. Sometimes there are seven or eight girls living in one room.

Because of the language problem it has been hard to get to know the people as well as we would like to, it would be interesting to know more about their lives, past and dreams. For example Doudou is an interesting man. He is a 30-year-old carpenter, who has one child, a six-year-old girl. The girls mother has died years ago, but Doudou remembers her with a smile in his face. He always seems to bee in a good mood, making tea, playing his guitar and taking care of his pigeons and chickens on the roof of his house.

Babacar, the boss in the centre, seems to be in a bad mood every morning and doesn´t want to talk. Earlier I always asked him if he´s sick and he always answered "no... or maybe a little..." As the day goes by, he starts talking and towards the evening his storys get funnier and funnier. When the day ends he says: "Good night, sleep tired".

Modou can speak English well and from the surfice he seems like a serious and attentive guy. Sometimes it´s hard to know when he´s joking and when not. He´s told that he wants three or four wives. When ever you have some african outfit on you, he says "you look too nice". First I thought that he actually meant that I am over-dressed and I was apologising it, but later I realised that he meant to say "you look very nice".

As the leaving is getting nearer, I find myself counting the days and wondering about being here. It would be good to be just like before, but somehow I´m starting to feel guilty about being here like home, because I´m leaving soon. Babacar said that he is going to "read me everyday" :D Doudou told that he hates the internet and told that his connection is in the heart. They are so funny... Little Babacar confessed that he loves me, when he eats, when he sleeps and when I go away, he will still love me. Modou thinks that it is way too early to say I love you, oh no... Saf xorom!

Crazy fun all night long!

2006-11-05T06:17:00.000-08:00

Ajattelimme, etta annetaan kerrankin mahdollisuus kaikille halukkaille lahtea pois Santhiabasta ja lahdettiin Goreen saarelle kolmella taksillisella iloista vakea. Ihastelimme lautalla Dakarin valoja ja pimeaa merta. Goreelle paastyamme juhlat eivat olleet alkaneet, joten kiertelimme seikkailemassa ympari saarta. Lopulta naytti silta, ettei kemuihin mennyt ketaan, koska liput maksoivat liikaa. Ei menty sitten mekaan. Yhdelta lahti lautta takaisin, mutta kukaan ei halunnut lahtea viela kotiin. Nukuimme sitten palmujen alla ja katselimme upeaa auringonnousua aamuseitseman lauttaa odotellessa.

Kotimatkalla kaikki vakuuttelivat, etteivat koskaan unohda reggae-juhlia Goreen saarella. Taksi kotiin alkoi savuttaa puolimatkassa niin, etta oli hengitettava paperin lapi. Simo istui etupenkilla ja hopotteli jotain kuskin kanssa. Kun annoin hanelle paperia hengityssuojaksi, han teki siita ison tukon ja tunki sen nenaansa. Jatkoi sitten muina miehina jutustelua se hervoton paperimytty nenassa. Me olimme takapenkilla kuolla nauruun, koko tilanne oli niin hullu.

Ihanaa, Babsku huutelee syomaan. Legi legi!

Crazy fun in Goree.

We thought it would be nice to give everybody a possibility to get away from Santhiaba for once and took three taxis to Dakar. Everybody was happy and we admired the beautiful lights of Dakar and the dark sea. When we got to Goree island, the party hadn´t yet started, so we walked around the island. Eventually it seemed that there was no-one going to the party, because the tickets were too expensive. So we didn´t go eather. At one a.m. there was a ferry going back to Dakar, but nobody wanted to leave. So, we slept under palm trees and watched an amazing sun rise while waiting for the seven o´clock ferry.

On the way back home everybody were sure that they´ll never ever forget the reggae party in Goree island. The taxi we took back started to smoke so badly that we had to breath through paper. Simo (Ndjaga) sat in the front chatting with the driver, and when I gave some toilet paper to him, he crumpled it and stuck it into his nose! Then he continued talking like nothing had happened, with the paper hanging from his nose. We lauhged so hard.. the situation was totally mad.

Great, Babsku is calling us to eat, legi legi!

Ihanat tytot syomaan!

2006-11-03T07:27:00.000-08:00

Mina ja Minttu olemme olleet flunssassa, mutta silti sinnittelimme koko eilisen paivan lajitellen matkakuvia. Taalla keskuksessa on saatu yksi kone toimimaan, hyva juttu, voin kirjoitella taas enemman. Kirjoittakaa minulle tosiaan osoitteeseen maijanurmiranta@hotmail.com, taalla jostain syysta jumittaa jotkut osoitteet. Eli yahoon postia paasin tanaan lukemaan pitkasta aikaa, siksi en ole vastaillut. Paitsi tanaan nakojaan ei paase hotmailiin, eika siis myoskaan messengeriin.

Rentoa oloa taalla tanaan, kavin ostamassa torilta uudet sandaalit eurolla ja pari paitaa, etta on huomisiin kreisi fan -juhliin jotain paallepantavaa. Sen lisaksi olemme maalanneet kirjaston ja taman tietokonehuoneen ovia vihreiksi.

Kiitos Ilkalle kuvista, kiva etta lahetit talvisen kuvan kodistani, koska minulla ei ollutkaan siita kuvaa. Voi voi, ei tee mieli kuulkaas tulla takaisin, kun siella on kylmaa ja pimeaa. Paitsi omaan sankyyn on kiva paasta nukkumaan.

Taalla jotkut osaavat aika hyvin suomea, jopa paremmin kuin englantia! Lettuja paistellessa sanoin Simolle suomeksi etta "sina olet kylla hupsu", johon han vastasi salamannopeasti "herranjumala!" Babacar, eli Babsku, eli Iso B, on alkanut kiusata minua siita, kun kysyn aina nousevalla aanenpainolla "mitaaaa???" ja toistelee sita. Lisaksi han osaa ruoka-aikaan huutaa: "Ihanat tytot syomaan!" Se huuto kuuluukin vahan liian usein nyt ramadanin jalkeen, on alkanut maha kasvaa... Babacar meita haluaa vaan lihottaa etta tuodaan hyva kuva Senegalista Suomeen.

Ihanat tytot syomaan! Wonderful girls come to eat!

Me and Minttu got the flu, despite that we went through photos all day yesterday. Now they´ve managed to get one of the compures working here in the center.

Today we went to the market place to buy new sandals and shirts so we´ll have something to put on for tomorrow´s crazy fun -party. We´ve also painted doors here in the center today.

Some people here can speak Finnish, even better than English! While making lettus, I said to Simo in Finnish, that you are a funny guy, to which he replied really quickly in Finnish "Herranjumala!" =Oh my God! Well, I think he didn´t have a clue what I just said but it was really funny. Babacar, Big B, Babsku, has started teasing me about me saying "mitaaaaa?" (whaaaat?") all the time and keeps repeating it. We´ve also taught him to shout "ihanat tytot syomaan!" that is "wonderful girls, come to eat". I think we´re hearing that a little bit too often now that ramadan has ended.. Bansku is trying to fatten us, so we´ll bring a good image from Senegal to Finland.

Saint-Louis, Modoun Pariisi.

2006-11-02T03:04:00.000-08:00

Palasimme juuri upean varikkaasta Saint-Louisista, Senegalin entisesta paakaupungista. Bussiin hyppasivat tiistaina minun lisakseni Minttu, Teemu ja Souleymane. 270 kilometrin matka maksoi 25 markkaa. Tana aamuna oli tarkoitus lahtea aamukuudelta bussilla takaisin pain, mutta jostain syysta bussi oli lahtenyt aiemmin ja tulimme seitsemanpaikkaisella henkiloautolla, joka oli hieman kalliimpi, mutta myos nopeampi.

Saint-Louisissa yovyimme talossa, jossa oli nelja huonetta vuokrattavana, yhteinen keittio ja kylpyhuone. Meilla oli yksi huone, jossa oli nelja sankya. Huom: sankya!!!!! Ihanaa! Tiistai-iltana teimme sisapihalla ruokaa; perunoita ja kalaa.

Saint-Louisin vanha kaupunki on tulvillaan erivarisia vanhoja rakennuksia ja raunioita, Senegal-joen rantoja koristavat varikkaat kalastusveneet ja verkot. Maisema joella on epatodellinen, kuin maalaus, tai pienoismalli, kalastajia veneineen on silmankantamattomiin. Eilen teimme kiertoajelun hevoskyydilla, se oli hienoa, nehna torop! Oli tosi mukavaa ja leppoisaa, mutta oli myos kiva tulla takaisin Santhiabaan. Ennen lahtoa kysyin Modulta, millaista Saint-Louisissa on ja han vertasi kaupunkia Pariisiin. En tieda millaista on Pariisissa, mutta Saint-Louisissa on kaunista ja tunnelmallista.

Takaisin arkeen, suihkuun ja pyykinpesuun.

Saint-Louis, Modou´s Paris.

We just came back from the fabulous and colourful Saint-Louis, the former capital of Senegal. We (me, Minttu, Teemu and Souleymane) jumped into a bus on Tuesday and travelled 270 km with 2500 cfa. We had planned to take a bus back this morning at 6.00, but for some reason the bus had left earlier and we came with a car, which was a little more expensive but also faster.

In Saint-Louis we stayed in a house where were four rooms for rent, a kitchen and a bathroom. We had one room with four beds. Beds!!! So nice! On Tuesday evening we cooked in the courtyard, potatos and fish.

The old town is ful of different coloured buildings and ruins, colourful fishing boats and nets decorate the banks of the Senegal river. The view at the river seems unreal, it looks like a painting, or a scale model, there are fishermen with there boats as far as you can see. Yesterday we took a horse-cart-ride around the city, it was so nice! Nexna torop! The trip was great but it was also nice to come back to Santhiaba. Before we left, I asked Modou how is Saint-Louis, and he compared it to Paris. I haven´t yet been in Paris, but I can imagine what Modou meant, Saint-Louis is beautiful and full of feeling.

Well, back to reality, shower and laundry.

Kuva Saint-Louisista sisapihalta. Picture from the courtyard in Saint-Louis.

Kanoja. Chicken. Ginaar?

2006-10-30T15:29:00.000-08:00

Viime yona kolmen jalkeen kaksi hullua tubaabia pesi viela pyykkia. Joku nukkui keskuksessa keskella lattiaa piiloutuneena lakanan alle ja kurkisteli valilla meidan puuhiamme. Teemu saapui yolla Suomesta, joten halusimme pysya hereilla siihen asti.

Huomenna lahdemme siis Saint-Louisiin, en oikein tieda edes keta sinne on lahdossa, mutta mina ja Minttu ainakin ja Souleymane vartijaksi. Tulemme takaisin torstaina tai perjantaina. Kivaa paasta seikkailemaan!

Yhtena aamuna lahdin valokuvaamaan kaduille. Se on hauskaa, koska aina joku tulee jututtamaan ja lapset ovat riemuissaan. Tapasin vanhan miehen, joka kertoi olleensa sotilaana Ranskassa, han puhui vahan englantiakin. Kun otin kuvia kanoista (niita on taalla paljon), joku mies rupesi huutelemaan ja viittoilemaan, etta tule tanne. Ja sitten kavimme hienon keskustelun wolofiksi. Ensin perustervehdykset ja esittelyt, han kysyi mista tulen ja missa asun taalla ja sitten han kysyi miksi ihmeessa otin kuvia kanoista, eiko Suomessa ole kanoja!!?? Vastasin, etta on niita, mutta vain vahan.

Finland amul ginaar!!???

Last night at three o´clock there were two crazy toubabs (njaari dof) washing some clothes. Somebody was sleeping in the center in the middle of the floor under a sheet and peaked now and then what in the world is going on. Teemu came from Finland in the middle of the night so we wanted to stay up until then.

So tomorrow we will be heading Saint-Louis, I don´t really know who are going, but at least me and Minttu, and Souleymane as our guard. We´ll be back on Thursday or Friday, adventure! Wau wau!

One morning I went to the street to take some photos, which is always fun, because there is always someone coming to talk to you and the children rejoice. I met an old man, who told me that he had been as a soldier in France, he even spoke a little bit of English! When I this photo of the chicken (there are lots and lots af them here), a man started calling me. So we had a nice conversation in Wolof. First the basic greetings, he asked me where I come from and where I´m staying here, and then he asked why in the world I´m photographing the chicken, aren´t there any chicken in Finland!!??? I told him that yes there are, but not so much.

Suba, inchallah.

2006-10-29T08:58:00.000-08:00

Saa on taalla hieman viilentynyt, yolla tuntuu valilla jopa viilealta (eli voi olla puoliksi ohuen lakanan alla).

Mintun kanssa lahdimme aamulla ostamaan Fidelista leipaa. Ostimmekin vahingossa pullaa ja mussutimme sita leipomon edessa. Istuskelimme siina tovin ja juuri kun olimme lahdossa, Musa kutsui meidat sisaan toimistoonsa. Siella kavi naisia makselemassa leipavelkojaan ja me yritimme kayttaa koko laajaa wolofin sanavarastoamme pitaaksemme jutustelua ylla. Musa antoi meille 2 isoa pullaa (kysyi pojalta ensin mita olimme ostaneet :D) ja sanoi etta hanelle tulee ikava kun lahdemme kolmen viikon kuluttua eika han enaa nae meita, yhyyyyy!!! Se mies on aina niin ystavallinen ja muistaa meidan nimetkin.

Mita vahemman aikaa on jaljella, sita enemman olen alkanut miettia miten kauheaa on lahtea, kun ei tieda nahdaanko enaa koskaan. Ehka viela joskus, inchallah (jos se on Jumalan tahto). Yleisin vastaus lahestulkoon mihin tahansa kysymykseen tuntuu olevan "huomenna, jos se on Jumalan tahto." Taalla ei turhia hoppuilla..

Ostimme eraana paivana pestoa, ja joku kysyi Mintulta onko se hyvaa. Minttu vastasi: Yes... inchallah!

Kuvassa Musa leipomonsa edessa. Ei voi olla hymyilematta kun katsoo tuota kuvaa :)

Tomorrow, if it´s God´s will.

The weather has started to get cooler, you can almost (!) sleep under a thin sheet at night :)

This morning I went to Fidel´s with Minttu to buy bread. We managed to buy some sweet bun by accident instead of bread... We sat down in front of the bakery to have some of it for breakfast, and just when we were leaving, Musa came and asked us to come to his office. Some women came and left, apparently they were paying some debts. We tried to keep up the small talk with all possible Wolof we knew, Musa doesn´t speak any English. He was so kind when he gave us two more buns (asked the boy what we had bought) :) and said that he is really going to miss us when we leave after three weeks. He´s very kind and always remembers our names.

The less there is time left the more I´ve started thinking of how awful it will be to leave, when you don´t know if we´re ever going to meet again. Maybe someday, inchallah.

The other day we bought some pesto and somebody asked Minttu if it is good. She answered: Yes... inchallah!

In the picture you can see Musa in front of his bakery, nice!

2006-10-29T08:25:00.000-08:00

Taalla mandariinit on vihreita :o They are green!

Vaaleanpunainen jarvi. Pink lake.

2006-10-27T15:39:00.000-07:00

Ihkuu! Pinkki jarvi! Mina, Minttu ja Souleymane lahdimme aamulla matkaan kohti vaaleanpunaista unelmaa, Veera jai Santhiabaan maalailemaan. Matka jarvelle kestaa noin tunnin. Vesi on vaaleanpunaista, johtuen ilmeisesti jostain kasveista. Syvyytta on vain kolme metria ja siita 1,5 metria suolaa! Teimme myos pienen kierroksen veneella, jota tokki kepilla eteenpain Robert. Hanella oli ytimekas ja toistuva slogan aamun ratoksi: Minttu, Maija, Souleymane and Robert, Friday morning in Senegal!!! Sitten kavimme uimassa tai siis kellumassa, se oli hassua ja keksimmekin etta Babacarin pitaisi menna sinne opettelemaan uimista, koska pinkkiin jarveen ei voi upota. Oli ihanan rauhallista, me lauloimme virsia Mintun kanssa ja Souleymane kuunteli korvalappustereoita (miksikohan?).

Palattuamme huomasin, etta jalassa oleva haava on tulehtuneen nakoinen ja kipea. Babacar soitti laakarikaverilleen, joka olikin nailla kulmilla. Sitten tepastelimme tohtorin perassa hanen kotiinsa, haava puhdistettiin ja paikattiin ja sain antibioottikuurin heti kateen. Tama hintaan 20 markkaa ja miekkonen lupasi tulla kaymaan viela keskuksessa sunnuntaina seka tiistaina tsekkaamassa etta kaikki on ok.

Olimme ottamassa noppalekua (lepailemassa siis), kun Siré hoiperteli ovellemme. Mittasimme kuumeen jota oli yli 39. Laakariin han aikoi menna huomenna, vaikka ilmeisesti tiesi sairastavansa malariaa. Mutta jos ei ole rahaa, ei voi menna vaikka olisi kuinka kipea. Noh, eikun taksiin ja takaisin samaiselle laakarille. Taisi saada kolme piikkia ja lisaksi ainakin kolmea erilaista laaketta mukaan. Tama lysti maksoi 100 markkaa, mika on kylla iso raha taalla. Kiva etta voitiin auttaa, mutta mietityttaa miten paljon ihmiset taalla karsivat sen takia ettei ole varaa maksaa summaa, mika meille tuntuu mitattomalta.

Souleymane opettaa keskuksessa pyoriville nuorille miehille englantia kerran viikossa. Talla viikolla oppilaiden piti kertoa perheestaan. Jutut menivat tata rataa: "I have a big family. I have a father, who has two wives. I have five brothers and three sisters. I am the eldest." Mina kerroin etta minulla on isa, jolla on vain yksi vaimo. Oli hiukan hassua, kun heput jankkasivat liitutaululta yhteen aaneen sanan "vaimo" taivutusta: "a wife, two wives".

Nyt vasyttaa ja haukotuttaa. Jos Babsku nakee jonkun haukottelevan, han komentaa: "Hey, not eat the centre!" tai "not eat Santhiaba!"

Mita kotiin kuluu?

In English:

Wau! A pink lake! Me, Minttu and Souleymane headed in the morning towards the pink dream, Veera stayed painting in Santhiaba. It takes about an hour from Dakar to get there. The water is pink, apparently because of some plants. The lake is only three metres deep, from which there is salt 1,5 metres! We made a round with a small boat with Robert. He had a slogan to make our morning even better: Minttu, Maija, Souleymane and Robert, Friday morning in Senegal! Then we went to swim, or float, it was funny. Babacar could go there and learn to swim because you can´t sink in Pink lake. It was peaceful and me and Minttu sang hymns, Souleymane listened to walkman (I wonder why???).

After we came back I noticed that the cut in my foot was worse, and I had to go to a doctor. Thank you Ousseinou :)

We were taking noppaleku (resting), when Siré staggered to our door. He had 39 fever and was going to go to a doctor next day even if he apparently knew that he had malaria. So we went to the doctor again.

Souleymane is teaching some people English once a week in the centre. This week the pupils had to tell something about their families. It was like this: "I have a big family. I have a father, who has two wives. I have five brothers and three sisters. I am the eldest." I told that I have a father, who has only one wife. It was a bit funny when they repeated after and after "a wife, two wives".

Now I´m tired and yawning, if Babacar sees it, he commands: "Hey, not eat the centre!" or "not eat Santhiaba!"

Uusia kuvia, njoko bok.

2006-10-26T11:44:00.000-07:00

Tanaan maalasimme kirjaston hyllyt marjapuuron punaiseksi. Minttu on taistellut koulutehtavan parissa ja mina taman blogin ja uusien kuvien kanssa. Tassa kuvassa matkataan lautalla kohti Goreen saarta.

Today we painted the library shelves with pink paint. Minttu has been working hard with her school assignment and I with this blog and new photos. In this picture we are on our way to Goree island.

De l'ile de Goree.

2006-10-25T12:27:00.000-07:00

Luulimme, etta ramadanin lopuksi taalla olisi isot juhlat ja ruokaa, tanssia yms. mutta ei taalla tapahtunutkaan juuri mitaan. Miehet lahtivat aamulla kiertelemaan naapurustossa pyytelemassa ja antelemassa anteeksi (Baal ma aax, baal naala...) ja naiset olivat laittaneet tukkaa jo edellisena paivana. Niinpa mekin kiskoimme parhaat paalle ja Veera oli ostanut jo ties kuinka monta kenkaparia ja letitytti taas hiuksensa. Minullekin loihdittiin kiharat. Meidat oli kutsuttu Souleymanein taloon vierailulle ja lahdinkin sinne vesi kielella, koska en ollut saanut ruokaa koko paivana. No ei siella mitaan ruokaa ollut. Istuskelimme katolla ties kuinka kauan ja mina kuuntelin eraan Babacarin ranskankielisia juttuja ikuisuuden ymmartaen niista vain sen, etta han omistaa vihrean Citroenin. Vihdoin Babsku lahti tekemaan lahia, sellaista makeaa puuromaista juttua mihin laitetaan viljaa ja jugurttia. Myohemmin kavimme kavelylla ja sitten pitsalla (mieluummin olisin syonyt tsebutseenia!!!). Loppuillan pelasin Unoa jatkien kanssa, sita pelataan nyt oikein urakalla, joka ilta.

Tanaan oli hieno paiva, lahdimme aamulla Goreen saarelle ja vietimme siella koko paivan, reippaana oppaanamme Souleymane. Tuli nahtya punakorvia enemman kerralla kuin yhteensa koko reissun aikana, eli paikka on suosittu turistikohde. Goreen saarelle vietiin orjia Afrikan mantereelta odottamaan kuljetusta eteenpain. Paikka on lumoavan kaunis ja idyllinen, siisti ja rauhallinen, mutta surullinen historiansa takia. Kavimme orjien talossa, joka toimii nyt museona ja pienemmassa, ensimmaisessa orjien talossa, minka hollantilaiset rakensivat saarelle jo 1400-luvulla. Rakennuksessa on alakerrassa muutama pieni huone, erikseen miehille, naisille, lapsille ja sairaille, ja ylakerrassa oli lukaali orjien myyjille. Talossa saattoi olla 400 orjaa kerrallaan ja ahtaissa oloissa voi joutua odottamaan kolme kuukautta. Sairaat ihmiset tapettiin ja heitettiin mereen, minka vuoksi silloin rantavesissa kuhisi haita. Valjempaa ei ollut orjalaivoissakaan, museossa oli jarkyttavia piirroksia siita, kuinka orjia aseteltiin makaamaan, jotta heita mahtuisi laivaan mahdollisimman paljon.

Parhaat ja kalleimmat orjat tuotiin keski-afrikasta, koska he olivat pitkia ja vahvoja. Perheenjasenet erotettiin toisistaan ja heille poltettiin kasivarteen numero. Goreen kautta orjia kuljetettiin noin 15 miljoonaa. Kuvien puuttuessa loytyi ainakin tallainen sivu http://webworld.unesco.org/goree siella nakyy olevan kuvia ainakin siita ensimmaisesta orjien talosta.

Saarella on paljon taiteilijoita myymassa teoksiaan ja kukkulalta loytyi hauska kollaasitaiteilija, joka asuu ja tyoskentelee maan alla vanhassa puolustuslinnoituksessa. Paikka oli aivan ihana, merimaisemaa silmankantamattomiin, musiikki soi ja joku lekotteli riippumatossa.. kelpaisi minulle. Teokset olivat myos hauskoja, ne oli tehty mista tahansa loydetysta materiaalista, roskasta, vanhoista kelloista, lusikoista, haarukoista, varikkaista laudankappaleista, nauloista, simpukoista, siemenista, sahkolaitteiden ja kannykoiden osista, ties mista. Tyyppi oli jopa sukellellessaan loytanyt vanhoja orjien kahleita ja kayttanyt niita teostensa osina. Oli hauska nahda, etta joku osaa hyodyntaa tata valtavaa roskamaaraa. Tavallaan hanen asumuksensakin oli kierratysta. Lisaksi mies oli muusikko ja maan alla oli myos treenikamppa.

Parin viikon paasta saarella jarjestetaan jonkinlaiset festarit, joille Bobo, joka tarjosi kahvit matkalla kukkulalle ja teet takaisintullessa, kutsui meidat. Houkuttelevaa, varsinkin kun rasta-Bobo kuvaili tapahtumaa haparoivalla englannillaan "crazy fun". Eli siis hullun hauskaa :D En muistanut myohemmin enaa hanen nimeaan ja kun nain hanet rannalla kavelemassa, sanoin etta tuolla on se Bubu. Souleymaneia nauratti, koska bubu = apina.

Seuraavaksi suunnistetaan vaaleanpunaiselle jarvelle ja ensi viikolla on suunnitelmissa tehda noin neljan paivan visiitti Saint-Louisiin.

Sain jalkaani haavan Ngorissa, merenpohjassa oli ilkeita piikkeja. Se on kai vahan tulehtunut ja eilen illalla minulle nousi nopeasti kuume, en tieda johtuisko siita haavasta vai mista. Sitkeasti paistelin kuitenkin lettuja, mitka katosivat mansikkahillon kera parempiin suihin sita mukaa kun pannulta irtosivat. Tanaan on ollut parempi olo.

Tuntuu kuin olisi ollut taalla jo ikuisuuden, vaikka viikot hurahtavat tosi nopeasti. Valilla on ikava teita kaikkia, ja ehka myos vahan kahvinkeitinta, vessanponttoa, pyykinpesukonetta, tiskiharjaa (!), elokuvia, sankya, hellaa ja uunia, torakkavapaata oloa.. no nyt liiottelin, ihan hyvin taalla parjaa ilmankin.

Halauksia ja auringonsateita!

In English:

We thought that after ramadan here would be some big party and food, but not much happened. The men started a tour in the neighbourhood in the morning asking for everybody´s forgiveness and forgiving people. The women had started doing their hair already a day before. So also we dressed up. Veera had already bought God knows how many pairs af shoes and we had our hair done. We visited Souleymane´s house, sat on the roof and in the evening Babacar made lah. Later we went for a walk and ate pizza (I prefer diepudienne). Rest of the evening I played Uno with the guys, we´re playing it now every evening.

Today was a great day, we travelled to Goree island in the morning and spent the whole day there, Souleymane as our guide. We saw more honkunopps today than altogether during this trip. So Goree island is really popular among tourists. The slaves were transported through Goree from Africa and they often had to wait in the island for months. The place is really beautiful, neat and peaceful but also sad because of it´s history. We visited the two houses of slaves, the other one is changed into a museum.

There are a lot of artists selling there art´s in Goree and we found a nice artist who makes his work by recycling everything he finds. The place was wonderful, there was a beautiful sea view, music... It was nice to see that someone is taking advantage of the garbage. The man was also a musician and had a training place in the house basement.

After a couple of weeks there is some kind of festival organized in Goree and Bobo, who made us coffee on our way up to the hill and tea when we came back, invited us. Tempting offer, especially because he desribed the event with words "crazy fun". Later I didn´t remember his name anymore and said that there´s Bubu. Souleymane lauhged because bubu means monkey.

Next visit will be to the Pink lake and next week we are planning a short trip to Saint-Louis.

I got a cut in my foot from Ngor, there were some nasty things in the see. I think it´s inflamed and last night I had fever. Nevertheless I made some lettus which with strawberry jam were a great succes. Today I´ve felt better.

It feels like we´ve been here for ages, even if the weeks seem to disappear fastly. Sometimes I miss you all, and maybe also the coffee maker, toilet seat, laundry machine, dishwashing brush (!), movies, bed, stove and oven, living without cockroaches... well now I said too much, I´m just fine here without all that.

Hugs and sunshine!

Ramadan.

2006-10-22T14:42:00.000-07:00

Nyt se loppuu ja huomenna juhlitaan. Mintun kanssa vietimme taman paivan ramadania. Herasimme aamuviidelta ahmimaan ruisleipaa ja banaania ja teimme pienen kavelylenkin Santhiabassa uteliaisuuttamme. Sitten nukuimme puolillepaivin ja lahdimme Ngorin saarelle nautiskelemaan auringosta ja meresta. Seitsemalta illalla jo kafe touba maistuikin, paremmalta kuin koskaan! Tuntui ettei mikaan voisi olla paremmin, kun istuimme kadulla kahvimuki kadessa ja tonnikalapatonki toisessa.

Saa nahda mita huomenna tapahtuu, kovasti kaikki hymyilevat ja ovat tohkeissaan. Meilla on ainakin mieltsin hienot puvut valmiina! Kiitos Aminta!

Olo on toisinaan kuin "Paivani murmelina"-elokuvassa, eli reissuun pitaisi lahtea ettei kay liian yksitoikkoiseksi.

Olen nahnyt taalla joka yo ihan hupsuja unia. Yhtena yona matkustin taalta Senegalista Berliiniin suorittamaan jotakin salaista tehtavaa. Mukana oli myos Babacar, vahan niinkuin henkivartijana. Viime yona olin Veeran ja Mintun kanssa Anttilassa, (meidan piti eilen oikeasti ostaa Millalle Dakarista harja ja hiuslakkaa), jossa sai kokeilla erilaisia hiuslakkoja megaisoista pulloista. Mulla oli vaaleanpunaiset korkeat paljeteilla paallystetyt korkkarit, mutta kavelin siella paljain jaloin. Yhtakkia myyja tuli sanomaan, etta "kuule heti kun oot saanu nuo kengat takaisin jalkaan, niin sitten on aika lahtea ulos taalta." Olin kai vaarinpukeutunut tai jotain, mut Veera ja Minttu saivat jaada Anttilaan, kun minut heitettiin ulos.

Voi itku, meidan jaakaappi on pullollaan Modun Fazerin sinista ja tiesmita geishakonvehteja, tekee niin kovasti mieli syoda niita. Ei viitsi Shelliltakaan herkkuja ostaa joka paiva, kun jatskipuikko maksaa yhta paljon kuin kengat torilla.

Legi legi!

Ramadan.

Now it´s ending and tomorrow we celebrate. Today I fasted with Minttu, although we woke up at 5 to eat rye bread and bananas. We also made a little walk around Santhiaba, because we were curious what is going on here at 5 in the morning. After that we slept until noon and left to Ngor to enjoy sunshine and ocean. At 7 pm the kafe touba tasted better than ever. We felt like nothing could be better when we were sitting at kafe touba place with coffee-mugs and tuna-sandwiches.

We´ll see what will happen tomorrow, everybody´s smiling and waiting for it. At least we have our amazing dresses ready! Thank you Aminta!

Sometimes I feel like Bill Murray in "Groundhog day", we should make a trip before this gets too monotonous.

I´ve seen some crazy dreams here. One night I travelled from Senegal to Berlin to accomplish some secret mission, there was also Babacar as a bodyguard. Last night I was in a Finnish department store with Veera and Minttu (in real life we looking for a hairbrush and hairspray for Milla in Dakar). So, in the store there were megasize hairspray-bottles as testers. I hade pink glittery high-heel shoes but I was walking there without them. Suddenly a clerk came to say to me that "as soon as you get those shoes on, it´s time for you to leave." I guess I wasn´t dressed properly because Veera and Minttu could stay and I was thrown out.

Oh dear, our fridge is filled with Modu´s Fazer´s chocolate and whatever Geishas... I want to eat them! It´s not really sensible to buy delicacy from Select when an ice-cream costs as much as shoes in the market place.

Legi legi!

2006-10-21T13:47:00.000-07:00

Kaikenlaista pienta taalla sattuu ja tapahtuu joka paiva, kun vaan muistaisi kirjoittaa kaiken tanne. Yksi paiva torilla istahdimme Mintun kanssa kioskin eteen juomaan limpparit (se ei ole kovin kohteliasta nain ramadanin aikaan, mutta ehka typerina tubabbeina saadaan se anteeksi). Siina istuskeli pari miesta ja taas turistiin samat jorinat niinkuin 100 kertaa joka paiva: ei, en puhu enka ymmarra ranskaa, wolofia vain vahan ja kylla, puhun englantia, olen Suomesta, se on kaukana pohjoisessa, nimeni on Maija (se ei muuten mene millaan perille, on ilmeisesti liian senegalilainen nimi ollakseen totta, kaikki toistavat sen aina "Mariam?"), olemme taalla 8 viikkoa jne. Toinen miehista antoi pienen tyttonsa meidan syliin ja mina heitin etta kaunis tytto, me viedaan tama mukanamme Suomeen. Mies vahan hataantyi ja sanoi etta ei se kay, se on minun lapseni. Jouduin sitten selittelemaan, etta se oli vitsi vaan.

Eras mies kyseli onko minulla poikaystavaa, ja kun sanoin etta on, han kysyi onko se vakavaa.. Pettyneena kummasteli sitten etten halua senegalilaista miesta. Eilen sama tyyppi tuumasi, etta olen taalla niin pitkan aikaa, etta poikaystava on tainnut loytaa Suomesta jo uuden naisen. Ei kai sentaan.

Tanaan syoksyimme Dakariin Mintun kanssa helmiostoksille, koska piti kehittaa jotain tekemista huomiseksi, kun olemme luvanneet paastota. Veera jai korjailemaan Serigne Touba -seinamaalausta. Tarkoitus oli menna suoraan siihen samaan kauppaan missa jo aiemmin kavimme ja tulla heti takaisin. Nooh, Siré ja Doudou lahtivat mukaan, eivatka halunneet menna taksilla, joten ensin carrapidilla kaupungin laitamille, ja sitten etsimaan sita kauppaa... kesti tovin, vaikka lahdettaessa maaranpaan piti olla selvilla. Kaupassa sitten, kun olimme saaneet helmet valkattua ja punnittua, alkoi hilliton kiistely hinnoista, ei myyjien ja ostajien valilla vaan myyjien keskenaan ja oppaat sohivat siina valissa ja meno oli aivan mahdotonta. Yksi myyja siina (nuorehko poika) meinasi jo itkea tirauttaa, kun oli kiire rukoilemaan, eika kaupanteosta tullut mitaan, vaikka me olisimme maksaneet niista sen hinnan mita pyydettiin. Lahtivat sitten rukoilemaan ja pistivat puljun kiinni kesken kaiken. Me jaimme odottelemaan kadulle ja kulutimme aikaa kerailemalla maasta helmia. Oli hieman epatodellinen olo; 2 valkonaamaa pyllistelee helmikaupan edustalla ja kaivelee likaisesta hiekasta helmia, ihmiset loikkivat siita ohi, joku rukoilee vieressa repaleisella matolla.. Tuli siihen pari ohikulkijaa meita auttamaankin :D Lopulta saimme helmet kouraan ja pojillekin kelpasi taksikyyti takaisin kotiin.

Tassa on Tuuti.

Morin tyttoystava Milla tuli viime yona Suomesta ja toi meille ruisleipaa. Kylla vaan maistuu hyvalle!!! Mie olisin voinut taman illan vaan viettaa mutustellen sita leivankulmaa.

Voikaa hyvin siella villasukkamaassa.

In English:

There is little funny things happening here all the time, I wish I coud remember to write them all here. One day we sat at the market place in front of a kiosk sipping soft drinks (it´s not very polite now that it´s ramadan, but maybe we are forgiven as stupid tubabs). There were a couple of men sitting and we went through the usual small talk like a hundred times everyday: no, I don´t speak or understand French, and just a little bit wolof, I speak English and we are from Finland, which is far away in northern Europe, my name is Maija (not Mariam!), we are here for eight weeks etc. The other man gave his little daughter to our laps and I joked "beautful girl, I think we´ll take this one to Finland." The man became a bit alarmed and told me that "you can´t do it, this is my child." I had to calm him down a bit telling that I was only joking.

One man was asking if I have a boyfriend and was amazed that I´m not looking for a Senegalese man. He told me that because I´m staying in Senegal for so long, my boyfriend in Finland must have a new girlfriend already. Hope not...

Today we rushed to Dakar with Minttu to buy some pearls so we sould have something to do tomorrow, because we had promised to have ramadan. Veera stayed to fix the painting in the street. We planned to go straight to the shop and come right back, but... Well, Siré and Doudou came with us and they didn´t want to take a taxi, so we took a karrabit, and had difficulties in finding the shops again. In the binbin-shop there were new troubles, the salesmen didn´t really agree together about the prices, and by then it was already time for praying. One af the boys in the shop almost started crying. They closed the shop and went to pray leaving us waiting outside. We spent our time collecting pearls in the street, which was quite funny: two tubabs picking up pearls from the sand. Even some people came to help us. After a while we finally got our dear pearls and even the boys were glad to teke a cab home.

Mor´s girlfriend Milla came from Finland last night and she brought us some rye bread! It is so good. I could have just stay eating it for the whole evening.

Take care in the woolsock-country.

Paperipaiva. Paper recycling.

2006-10-20T11:45:00.000-07:00

Paperia valmistettiin tanaan urakalla, lapset olivat taas innokkaita ja me olemme ihan vasyneita. On kuuma... Kohta on onneksi taas kafe touban aika, ehka se piristaa. Nettipaikan pitajakin jo hatistelee meita kahvinhimoissaan ulos taalta.

Siella Suomessa kuulemma jo lunta satelee, hassua ajatella.

Making paper.

That´s what we did today, and lots of it. The children were really enthusiastic again, and we are exhausted. It´s so hot... Fortunately soon it is time for kafe touba, it should brighten me up. The Cyber cafe´s keeper is already asking us to leave, he also has lust for quitting ramadan for today.

I heard it´s already snowing in Finland. Funny.

Paljetteja ja pikkuletteja. Shiny things...

2006-10-19T13:27:00.000-07:00

Eilen aamulla olin aikeissa aloittaa diakuvien rapsimisen, mutta kappas vaan, jarjestelmakamerani onkin rikki, eli se siitakin ilosta, etta se oli minulla kasimatkatavaroissa. Vietimme sitten paivan Dakarissa etsimassa mulle uutta kameraa tai laturia digikameraan, mutta kumpaakaan ei loytynyt. Tai loytyi yksi digijarjestelmakamera, mutta myyja pyysi siita rutkasti enemman kuin mita sama kamera maksaa Suomessa. No, ainakin paasimme samalla reissulla kaymaan binbin-shopeissa, helmitaivaissa. Sielta loytyy kaikenlaisia helmia, erivarisia, -kokoisia ja -muotoisia, lasisia, puisia ja muovisia... Valvoimmekin sitten neljaan asti naperrellen helminauhoja.

Amintalla riittaa hommia: olemme teettaneet afterramadan -pukuja, ettei sentaan naissa samoissa hikisissa ryysyissa jouduta olemaan, kun muilla on parhaat paalla. Taalla hamartyy kylla todellisuudentaju pukeutumisen suhteen, huh huh, tekee mieli varikkaita koruja, horhelopaitoja ja kiiltelevia paljettisandaaleja. Veera sortui pikkuletteihin :) Hommaan kului aikaa 2,5 tuntia ja operaatio maksoi 20 markkaa. Taallahan naisilla on uusi kampaus melkein joka paiva.

Tanaan paasimme vihdoin rannalle ja teimme siella joululahjalistaa! Tuntuu hiukan omituiselta ajatella joulua, kun taalla on yli 30 astetta lamminta jatkuvasti.

Minttu oli kysynyt, miksi jotkut ihmiset nukkuvat kaduilla ja talojen seinustoilla. Kuulemma muuten vaan, kaikilla on paikka mihin menna, mutta jos nyt sattuu illalla lohoilemaan kadulla ja siihen torkahtaa, niin ei se haittaa vaikka siina nukkuisi sitten koko yon. Oli myos ihmetelty, etta "eiko teille Suomessa koskaan kay niin?"

Huomenna teemme paperia lasten kanssa. Doudou, joka on puuseppa, teki raameja ja niihin pingotettiin hyttysverkkoa. Itse kavimme ostamassa lankkua torilta (Modun mielesta se oli kertakaikkiaan mahdoton ajatus, etta mina ja Veera voisimme ostaa puuta ja kantaa sen Sunu Keuriin, matkaa on korkeintaan puoli kilometria). Siita nikkaroitiin allas paperimassalle.

On taas torstai-ilta ja joukko miehia laulaa kadulla kovaaanista ylistyslaulua. Se kuuluu Suñu Këriin niin etta joutuu juttelemaan huutaen vaikka toinen istuisi vieressa. Tasan neljan viikon kuluttua on kotiinpaluun aika. Nukkukaa hyvin, eli nellaw bu bax.

Shiny things and little braids.

Yesterday morning I was planning to start taking slides with my camera, but, look at that, the camera is broken. That´s why we spent the whole day in Dakar looking for a battery charger or a new camera for me, unfortunately with no luck. Well, we found the binbin-shops, little pearl heavens. There you can find any kinds of pearls, different colours, sizes, made from glass, wood, plastic... after that we stayed up until 4 am making necklaces.

Aminta has lots of work: we´ve ordered after-ramadan-dresses, so we won´t have to wear the same sweaty clothes when everybody else has the nicest outfits. I think I have no sense af reality in what comes to dressing anymore, I feel like I need colorful jewels, glittery clothes and shiny shoes. Veera already has little braids :) It took 2,5 hours to make them and the whole thing cost 2000 cfa (20 mk). Here the women have a new hairstyle almost everyday.

Today we finally went to the beach, and made some list about Christmas presents. It feels a bit strange to think about Christmas, when it´s over 30 degrees continually.

Minttu had asked why some people sleep in the streets and in front of the houses. They told that just for fun, that everybody has a place to go, but sometimes you´re maybe chatting with friends there, and feel too tired to move. So why bother getting anywhere. They also wondered doesn´t this really ever happen to us in Finland..?

Tomorrow we´ll make recycled paper with the kids. Doudou, the carpenter, made some frames for us and we stretched mosquito net on them. We went to buy some wood ourselves from the market place (Modu thought it was absolutely an impossible idea for me and Veera to buy and carry a board from the market to the centre, about half a kilometre). From the wood and plastic we made a pool for the paper pulp.

It is Thursday evening again, and a group of men are singing the baifal song in the street. It´s so loud you have to shout here in Suñu kër to get heard. After exactly four weeks it´s time to return home. Sleep well, nellaw bu bax.

2006-10-16T14:42:00.000-07:00

Kiitos taas posteista, on kivaa lukea niita. En nyt ehdi vastailemaan kaikille henkilokohtaisesti, kun pitaa kipaista aina tallaiseen nettikahvilaan.

Katri kysyi, etta miten me herkuttelemme taalla. Aluksi herkuttelimme ostamalla jokaiselle yksi minttukarkki laheiselta kioskilta (ne salakuljetettiin kotiin ja imeskeltiin yon pimeydessa..) Ostimme me Dakarista marketista ihan kokonaisen karkkipussinkin sitten, kun oikein riehaannuimme, ja olemme kayneet jatskilla ja pitsalla. Tanaan Babacar teki meille juomaa johon tulee maitoa, jugurttia ja couscousia, en tieda tuleeko siihen muuta, mutta hyvaa se on. Ja itse teimme hedelmasalaattia. Nami nami! Ehka viela parempaa oli paivalla patonki, minka valiin laitettiin tonnikalaa ja suolakurkkuja. Maistui niiin hyvalta!

En muista kirjoitinko jo, mutta ruokailuun liittyen, silloin kun minulla oli vatsatauti, oli lahdettava eraan Amin vieraaksi Ngorin saarelle, missa kavimme jo aikaisemminkin. Tarjolla oli tietysti riisia, kalaa ja sipulia, mika on yleensa kylla maistuu. Lisaksi piti syoda kasin. Ei siina muuten mitaan, mutta minulla oli tosi tosi paha olo koko ajan, piti istua kuumassa taksissa ja keinuvassa veneessa eika vessaa ollut lahimailla..

Huomenna aiomme menna rannalle kuljeksimaan koko paivaksi, tunnemme ansainneemme raskaan puurtamisen jalkeen. Kuvassa taiteilija maalaa kissaa.

Thank you from all your e-mails, it´s really nice to read them. I don´t have the time to answer you all, because I always have to come to this Cyber cafe.

Katri (my cousin) asked what kind of delicacys we have here. At first we bought one menthol candy for each three of us, smuggled them home and ate them quietly in the darkness of the night. Later we got crazy and bought a whole bag of candy in Dakar. We have also had some pizza and ice cream. Today Babacar made us some dessert from milk, couscous and yoghurt, I don´t know if there was something else, but it tastes really good. And we have made fruitsalad. Yam! Maybe even better was the tunacucumbersandwich that we had today.

I don´t remember if I already wrote about this, but when I hade the stomach flu, we had to go to visit Ami in Ngor. There was some rice, fish and onion for food of course, which I usually really like. This time we had to eat with hands, it´s ok, but I was feeling really bad, and the hot taxi and the swinging boat didn´t really help.

Tomorrow we´ll go to the beach, we´ve earned it after working so hard. In the picture the artist painting a cat.

Seinamaalaus. The wallpainting.

2006-10-15T13:23:00.000-07:00

Seinamaalaus lasten kanssa onnistui loistavasti! Tuli melkein valmista jo tanaan. Teimme jo aiemmin suunnitelman lasten piirustusten ja maalausten pohjalta ja sen luonnostelimme tanaan seinaan. Sitten maalasimme lasten kanssa. He olivat todella innokkaita ja oma-aloitteisia, meidan ei tarvinnut tehda juuri muuta kuin sekoittaa maalit ja katsella vieresta! Nama lapset ovat n. 10-14-vuotiaita ja heita on ryhmassa 11. Kielikaan ei tuntunut olevan ongelma tanaan, oli meilla kylla Modu tulkkina, tosin han taitaa jattaa puolet kaantamatta, ramadan ottaa niin koville ettei jaksa puhuakaan.

Kuvia en voi laittaa nyt, kun omat koneet eivat toimi edelleenkaan. Lisailen naihin sitten myohemmin.

Kiitos sahkoposteista, tuli vahan ikava ja tippa linssiin. Taalla on niin totaalisen erilaista kuin siella Suomessa. Ihanaa ovat aurinko ja lampo, kaikki varit ja iloiset ihmiset. Kauheaa ovat saasteet, lika, roska, hajut.. Kun eilen satoi ja kavelimme Veeran kanssa pikkusandaaleissa torilta takaisin, kellui keskella katua vesilatakossa kissan kokoinen rotanraato. Kavele siina sitten hymyillen ja huudellen bonsuur ja salaamaleikkum vaan!

The wallpainting.

Working with the children was a succes! The wallpainting is almost ready in one day. We made earlier a plan from the childrens´ drawings and paintings and sketched it on the wall today. Then we started painting with the children, they were very enthusiastic and initiative! We didn´t really have to do more than mix the paints and watch. These children are about 10 - 14 years old and there are 11 of them in the group. Even the language didn´t seem to be a problem today, we did have Modu helping us, but he leaves half of the talk without translation, I guess it´s the ramadan that makes you so tired you can´t even talk.

Thank you for the e-mails, I started missing you. This is totally different from Finland. I love the sunshine and warmth, but less nice things are the pollution, dirt, trash, smells... Yesterday it rained when I walked from the market place with Veera in small sandals. There was a big water puddle in the middle of the street just around the corner, and we saw a cat size dead rat floating in it. Then you just walk and smile, and say "bonjour!" and "salaamaleikum!"

Njoko bokk.

2006-10-14T13:01:00.000-07:00

Tanaan on ollut sateinen paiva, joten seinanmaalaus siirtyi huomiselle. Eilen pesimme ja hioimme Alin ja Baran avustuksella seinan koululla. Yolla myrskysi niin, etta kylla ruokoseinat tutisivat liitoksissaan. Kavimme taas Dakarissa ja jouduimmekin oikein turistikohteluun.. eli ei meinattu oikein paasta kauppiaista eroon ja yksi tyyppi leikkasi multa kunnon palasen tukkaa!! Antoi sitten kylla helmet vastalahjaksi kun raivosin siina. Loppu hyvin kaikki hyvin, kuten eilenkin, kun olin vahalla joutua merihataan. Vaikka yritin olla varovainen, yhtakkia aallot olivat heittaneet minut liian kauas rannasta, eika jalat yltaneet enaa pohjaan ja virta kuljetti vaan kauemmas. Jonkun miehen pienella avituksella sitten pyristelin takaisin rantaan. Eli jannitysta ei puutu.

Kokeilkaapa muuten itse lahtea vaikka tanne Dakariin yhdella vaatekerralla ja pienella repullisella kasimatkatavaraa kahdeksi kuukaudeksi. Kasvattaa luonnetta. No, onneksi en sentaan tullut yksin, eli njoko bokk = ole hyva, me jaamme sen.

Taksikyydit ovat taalla olleet sellaista menoa etta oma Fiat taitaa kotona tuntua luksukselta. Takseista puuttuu usein peileja, ovet eivat aukea, tuulilasi on ihan rikki, pellissa ei ole tasaista kohtaa ja koko kulkuvaline tuntuu pysyvan koossa ilmastointiteipilla. Ja se italialainen liikenne ei ole kylla hurjaa nahnytkaan tahan verrattuna. Takseihin on maalattu kiitokset Jumalalle, Alhamdoulillahi.

Elaimia kay saaliksi; likaisia kissoja kuljeksii katoilla, koirat maleksivat kaduilla ja vuohet (joille syotetaan pahvia!) on kiinnitetty lyhyeen liekaan talojen eteen tai suljettu pieniin hakkeihin. Paksusti taalla voivat linnut (paitsi kanat, joita pyorii kasoittain ihmisten jaloissa torilla), karpaset ja etenkin torakat, joita saa valilla hatistella niskasta tai yolla jaloista.. Mita saisi olla tuliaisiksi?

Projektiin liittyen saimme hienosti opetettua silkkipainotekniikkaa, kun Sidibe oli saanut tilauksen Youssou N'Dourilta (niin ainakin sanoi) tehda yhdessa yossa piratismin vastaisia printtipaitoja. Siina suitsait nakuteltiin serigrafiaraami ja homma eteni hienosti. Oisin taalla tuntuu olevan enemman elamaa nyt ramadanin aikana. Eipa nama ihmiset nayta nukkuvan koskaan, ehka aamulla pari tuntia. Ovatkin jo aika vasyksissa.

Suñu Kërin modeemi on rikki, tanaan piti tulla uusi, mutta saa nahda milloin saadaan yhteys kuntoon. Huomenna, huomenna, huomenna... Kohta sita ollaan oltu taalla jo puolet reissusta. Piakkoin ajattelimme lahtea vahan Dakarin ulkopuolelle seikkailemaan.

Voikaa hyvin ja kirjotelkaa jotain, me emme taalla tieda muun maailman menosta yhtaan mitaan. Iholle on tullut jotain varia, mut se voi olla saunassa irtoavaa materiaalia.. huoh..

Njoko bok, we share it.

Today it´s been raining, so we´ll start the wall painting project tomorrow. Yesterday we grinded and washed the wall at the school with the help of Bara and Ali. In the night there was again such storm that the reed walls were suffering big time. We went to Dakar again, and this time got a real tourist welcoming... we had a hard time getting rid of some salesmen and one guy suddenly cut a piece of my hair off!! After me rageing there for a while at him he gave me a necklace. Well, everything ended well, even yesterday, when I went through some exciting moments at the beach. Even when I tried to be careful, I suddenly noticed that the waves had thrown me too far from the beach. I couldn´t reach the ground anymore and the stream was taking me even further to the sea. With a helping hand of some man I was able to flounder back. So it doesn´t really get boring here.

You should all try coming to stay for two months Dakar with one outfit and a small bag of hand luggage. Makes you stronger :D Well, it´s a good thing I´m not alone, so njoko bokk, we share it.

The taxi rides have been so exotic around here, that my own good old Fiat must seem like a nice car back home. The cars often have no mirrors, the doors don´t open, the windshield is badly broken, there´s no smooth place in the whole car and the whole vehicle seems to stay in one piece with tape. And the Italian traffic we saw last summer was kids playing compared to this.

Many animals are in bad shape, there are dirty cats hanging around on the roofs, the dogs are roaming in the streets and goats are hooked with short ropes in front of the houses or locked in small cages. And they are fed with cardboard...! If you´d have choose to live as an animal here, the best alternatives would be a bird, a fly, or a cockroach (those you can sometimes try to get off from your neck or you can find them climbing in your feet in the night... any wishes concernig the souvenirs?)

What comes to the project, we managed to teach the serigraphy technique really well. Youssu N'Dour had ordered a pile of t-shirts with anti-piracy prints from Sidibe, and he was supposed to have it done in one night. So we built a serigraphy frame and the job proceeded really well. We did work really late, but now especially during the ramadan it seems that there is more life in the night than in the day time. I think people don´s sleep much... maybe a few hours in the morning. Well, they seem really tired, no wonder.

The modem in Suñu kër is broken, there was supposed to be a new one today, but we´ll see when we get the connection working again. Tomorrow, tomorrow, tomorrow... Soon we´ve been here half of the trip, so we´ll be heading somewhere out of Dakar one of these days.

Take care and write us something, we have no idea what is happening in the world. There´s some new colour on our skin, maybe it´s the kind of type that gets off in sauna... *sigh*

2006-10-12T16:04:00.000-07:00

Terkkuja vaan, taalla ei yhteydet toimi edelleenkaan, eika meidan talossa paase nettiin ollenkaan. Talla koneella paasen tahan blogin kirjoitussivulle, mut en itse blogia selailemaan. Yahoon sahkoposti ei myoskaan toimi, joten jos haluatte kirjoittaa, lahettakaa mailit osoitteeseen maijanurmiranta@hotmail.com. Yritan tulla lukemaan sita paivittain.

Loppukevennykseksi voin kertoa, etta taalla esim. ripulin suhteen ei olla ihan niin haveliaita kuin Suomessa. Babacar huuteli eilen keskella katua nahdessaan meidat jotain tyyliin "ripuli on voitettu!" eika kukaan edes kaantynyt katsomaan. Myohemmin han oli tehnyt siita jo laulunpatkaakin "alabumjauuu, biirbudauuu.." wolofia siis: biir=vatsa,sisalla daw=juoksee biirbudaw=ripuli

In English:

Hello everybody, there´s still no connections, and we can´t access the internet at all in Suñu kër. Here I can write the blog but aren´t able to see the blog. The yahoo mail isn´t working eather, so send me mail to maijanurmiranta@hotmail.com, I´ll try to read it everyday.

To lighten things up a bit, I can tell you, that here the attitude towards for example diarrhea isn´t so coy as it is in Finland. Yesterday when Babacar saw us in the street he started shouting something like "the diarrhea is defeated!" and nobody even turned their head. Later he had already made a little song about it "alabumjauuu, biirbudauuu..." So some wolof, njoko bok: biir=stomach, inside daw=run biirbudaw=diarrhea

Myrsky. Storm.

2006-10-10T16:34:00.000-07:00

Viime yona oli kova ukkosmyrsky ja nyt on nettiyhteydet poikki Santhiabassa. Sahkotkin katkeilee ihan jatkuvasti ja katkokset kestaa tunteja. Taalla naapurikorttelissakaan yhteydet ei oikein toimi, saa nahda tuleeko tamakaan viesti perille. Vatsatauti alkaa olla voitettu, Babacar keitteli jotain senegalilaisia yrttikeitoksia meille, minusta se maistui raparperilta ja Mintun mukaan se maistuu ruusunmarjalta. Ruoka ei kylla maistu, banaania ja pelkkaa spagettia olen pystynyt tanaan syomaan.

Kuvassa riisia ja kalaa sormin Ngorin saarella, vatsataudissa :(

The storm

Last night there was a tough thunder storm here and now all the internet connections are dead in Santhiaba. Here in the next block the connections are also a bit messed up, we´ll see if this message ever gets published. We´re starting to get rid of the biir bu daw, Babacar has cooked us some interesting herbal soup, I thought it tasted like rhubarb and Minttu said it´s like brierhip. The food I can´t eat, banana and plain spaghetti is just fine and enough for today.

In the pic: rice and fish with fingers in Ngor island, with a stomach ache :(

Biir bu daw, mahassa juoksee.

2006-10-09T14:33:00.000-07:00

Nyt olen vatsataudissa, ette halua tietaa yksityiskohtia, trust me. Veera on ok, mutta Mintulla on myos huono olo. Jos ei muuta, niin olen alkanut sisustaa Suñu kërin vessaa uudella laatoituksella, oolalaa. Toivotaan ettei tama ole malariaa. Soimme kylla yhtena iltana aika jarkyttavaa ruokaa ja siita lahtien olo on heikentynyt.

Paatan taalta tahan.

Biir bu daw, there´s something running in my stomach.

So now we have the stomach flu, you don´t want to hear the details, trust me. Veera is fine, but I´m not and also Minttu is feeling sick. Well, at least I´ve been decorating Suñu kër´s toilet with new stuff, how nice. Let´s wish this isn´t malaria. After one certain meal I´ve been feeling a bit weaker..

This is the end of this post.

2006-10-06T13:11:00.000-07:00

Carrapidilla on helppoa ja halpaa matkustaa.

It´s easy and cheap to ride with a karrabit.

2006-10-06T13:05:00.000-07:00

Noppaleku, taalla otetaan iisisti.

Noppaleku, we take it easy here.

2006-10-06T12:45:00.001-07:00

Talla veneella mentiin Ngorin saarelle (nakyy taustalla). Suñu gal, meidan vene.

This is the boat we took to Ngor (island in the background). Suñu gal, our boat.

Dakar ja suñu gal.

2006-10-06T12:33:00.000-07:00

Eilen kavimme Souleymanein kanssa Dakarin keskustassa. Siella riitti hulinaa, mutta kavimme myos rauhallisella rannalla, jossa lapset leikkivat kuin pikku apinat kalastusveneen kimpussa. Soimme pitsaa, mika on tietenkin salaisuus, koska mehan vedetaan kunnon ramadania koko ajan, heh.

Tanaan otettiin vaihteeksi rennosti ja tehtiin retki Ngorin saarelle. Sinne mentiin hauskalla keinuvalla veneella. Ranta oli siisti turistipaikka, jota paikalliset kehuvat kovasti. No okei, vesi oli turkoosia ja tasaista ja lojuimme patjoilla aurinkovarjojen alla, mutta minua ainakin kiehtoo enemman se tavisranta missa voi uiskennella isojen aaltojen seassa.

Dakar and suñu gal, our boat.

Yesterday we visited the Dakar centrum with Souleymane. There was quite a hullabaloo, but Souleymane also took us to a quiet beach, where were some children playing around a fishing boat like little monkeys. We had some pizza... well, I meant to keep a secret, because we´re supposed to be having hard time surviving the ramadan... well, you know us, tubabs.

Today we also laid back and made a trip to Ngor island. To get there you have to take a swinging boat, that was fun. The beach was a neat tourist place, that the locals praise. Well, okay, the water was smooth and turquoise and we were laying on
mattresses under sunshades, but I´m still more fascinated about the common Beseau beach where you can swim between big waves.

Kafe toubaa.

2006-10-04T16:17:00.000-07:00

Kafe toubaa keitellaan joka paiva kotikadulla nain ramadanin aikaan. Auringonlaskun jalkeen sita kokoontuvat juomaan kaikki, silloin on hymy herkassa. Veeran nappaamassa kuvassa vasemmalla Simo Salonen, siis Ndiaga Faye, keskimmaisena Modu Mbaye ja batiikkitaiteilijamme Sidibe, oikealla kahvilanpitäjä. Ei noista nimista meinaa ottaa selvaa erkkikaan.

Cafe touba is made in the street everyday now that it´s ramadan. After sunset everybody´s gathering to have it, that´s when everybody´s happy :) In the left Simo Salonen, that is Ndiaga Faye, in the middle Modu Mbaye and Sidibe, the batik artist and in the right the cafeteria guy.

2006-10-04T15:09:00.000-07:00

Lasten kanssa ollaan maalailtu ja piirrelty kaksi paivaa. Tanaan aamupaivalla Modu oli keskustassa, joten meilla ei ollut pienempien lasten kanssa tulkkia (auktoriteetistakin oli vahan pulaa). Hyvin sujui lopulta, kun piirrettiin omakuvia. Ruumiinosat on jo wolofiksi jotenkuten hallussa ja etenkin lapsilta oppii koko ajan lisaa, jos vaan riittaa energiaa peuhaamiseen.

Huomenna lomaillaan ja lahdetaan tuulettumaan keskustaan. Uikkarit olis kivat, ettei tarvis alusvaatteissa naytella paljasta tubabpintaa biitsilla.

We´ve been painting and drawing with the children now for two days. This morning Modu was in Dakar, so we didn´t have any translator with the smaller children (some authority was also missing...) But we managed well finally, drawing self portraits. Body parts in wolof are about familiar already and especially from children it´s easy to learn more, if you have the energy...

Tomorrow we´ll take a break and disappear in Dakar, the center. I´d really like a swimsuit so I wouldn´t have to show my tubab skin in underwear in the beach.

2006-10-04T14:27:00.000-07:00

Amintalla on tyon alla meille hameita, toppeja ja mekkoja. Huomenna on kuulemma valmista. Nabou sanoo etta meilla on leveat takapuolet, mutta emme tieda onko se kohteliaisuus vai ei.

Aminta has skirts, shirts and dresses under work for us. She says they will be ready by tomorrow. Nabou says that we have large asses, we don´t know if it is a compliment or not.

Lyhyt, pitka ja hullu. Short, tall and crazy.

2006-10-03T13:06:00.000-07:00

Saamme uusia lempinimia koko ajan; mina olen lyhyt, Veera on pitka ja Minttu on hullu. Nama kaikki wolofinkielella, tietty. Tulimme juuri uimasta, oli ihanaa raskaan ja kuuman paivan jalkeen. Modu sanoi, etta ilman vesimeloonia ei ole takaisintulemista, joten tulimme torin kautta valttaaksemme yopymisen kadulla.

Meilla oli kaksi lapsikatrasta tanaan taalla Suñu Kërissa. Puhuimme ymparistosta, roskaamisesta, kierrattamisesta yms. ja piirsimme kotikatua seka maalasimme variympyrat isompien lasten kanssa.

Roskaaminen ja yleinen siivottomuus on taalla todella suuri ongelma, ihmiset (ainakin nuoret) ovat hyvin tietoisia siita. Likavedet heitetaan kadulle, roskaa on lahes joka paikassa, ongelmajatteita ei lajitella... Usein roskat piilotetaan hautaamalla ne maahan.

Rinkkaa etsiskellaan edelleen. Harmi, etta kameran laturi on siella, joten tama kuva-anti on huononlaista. Lisailen myohemmin. Taman kuvan maisema on zoomattu keskuksen ylakerrasta.

In English:

We are getting some nicknames all the time; I am short, Veera is tall and Minttu is crazy. All these in wolof, of course. We just came from the beach, it was so nice to swim after a hard and hot day. Modu told us to bring a watermelon when we come back, so we did so, to avoid sleeping in the street. "If you dont bring xaal, you sleep in the street!"

Today we worked with two groups of children here in Suñu kër. We talked about environment, litter, recycling etc. With smaller children we drew things in the home street and with the bigger children we painted colour circles.

Littering and general untidiness are a huge problem here, and the local (at least the younger) people are very aware of it. Dirty waters are thrown in the streets, there is trash almost everywhere, problem-waste isn´t sorted... Often people get rid of the garbage by burying them in the ground.

The bag is still missing, I have my camera battery charger in there. I´ll add some pictures later. The view in this picture is zoomed from Sunu kërs upstairs.

Honkunopp, njulnopp.

2006-09-30T16:29:00.003-07:00

Ihmiset innostuvat helposti puuhastelemaan meidan kanssamme. Ostimme eilen torilta puuvillakangasta ja varijauheita ja tanaan varjasimme kankaita naisten kanssa ja luonnostelimme hiilella niihin kuvioita. Miehetkin innostuivat kokeilemaan silla aikaa, kun naiset yhtakkia pistivat parhaat paalle ja haippasivat ristiaisiin.

Laitoimme poydalle kankaan alle puunlehtia ja hankasimme paalta hiilella jolloin kankaaseen jai lehden ruotojen kuvio. Ei tarvitse piirtaa ja kuvista tulee nopeasti ja helposti hienoja. Batiikkitoiden aiheet taalla nayttavat olevan aika paikalleen jymahtaneita ja niita maalataan nopeasti myytavaksi noudattaen tiettyja maneereja. Toivottavasti tasta innostuisivat keksimaan uusia kuva-aiheita. Huomenna kuviot maalataan vahalla, sitten kangas varjataan uudestaan ja vaha poistetaan.

Nyt illalla yllatti taas sahkokatkos, mista innostuimme valamaan kynttiloita. On hauskaa puuhastella yhdessa, samalla oppii kielta ja tutustuu ihmisiin paremmin. Spontaani toimeen ryhtyminen tuntuu toimivan taalla parhaiten.

Me olemme punakorvia, honkunopp, ja kaikki muut ovat mustakorvia, njulnopp :) Ylemmassa kuvassa ahkeria njulnoppeja Amintan ompelupaikalla, kameran takana oli haarimassa Veera.

Teeta eli atayaa juodaan ahkerasti.

Red ears, black ears!

The people are eager being busy with us. Yesterday we bought some cotton and dyes from the market and today we dyed the fabrics with the women and sketched some patterns on them with charcoal. The men also got interested in drawing after the women suddenly put their best clothes on and disappeared to a christening.

We put some tree leaves under the fabric on the table and rubbed the charcoal on it so the pattern of the leaves appeared. You don´t have to or know how to draw, it´s a quick and easy way to make some nice patterns. The motifs in the batiks seem to have stuck a bit on an unimaginative way and the artists are producing material with such speed that they hardly have time to think about new themes. Hopefully they would be inspired and start planning something different for a change. Tomorrow we wax the patterns, dye them again and then remove the wax.

This evenig there was another electricity cut, which inspired us making candles. It´s fun to do things together, there you can learn some more language and get to know the people. It seems that spontaneous working is the best way to do things here.

We are red ears, honkunopp, and all others are black ears, njulnopp :) In the picture some hard working njulnopps at Aminta´s working place, behind the camera was Veera.

2006-09-30T14:11:00.000-07:00

New tubabs in town.

2006-09-29T15:12:00.000-07:00

Tanaan kavimme katsomassa kutojia toissaan tassa lahella. He ovat nuoria miehia, jotka kutovat kasin upeita kankaita (huiveja, poytaliinoja..) ohuista langoista (16 loimilankaa sentilla, kertoo Minttu). Toita tehdaan ulkona hyvin yksinkertaisilla kangaspuilla ja sukkulat viuhuvat valonnopeudella. Kavimme myos torilla ja ostimme mm. hienoja afrikkalaisia kankaita, joista teetamme Amintalla toppeja, hameita ja kasseja.

Kaduilla kulkiessamme lapset huutelevat jatkuvasti "tubab, tubab!" ja "bonjour, tubab!"

New tubabs in town.

Today we went to see some weavers working nearby. They are young men, who weave amazing textiles (scarves, tableclothes...) by hand with really thin threads (16 warp threads in a centimetre). They are working outside with very simple handlooms and the work gets done faster than I can say a cat. We were also shopping at the market place and bought some nice fabrics from which we are going to have Aminta sew us some shirts, skirts and bags.

When walking in the streets, the children are always shouting "tubab, tubab!" and "Bonjour, tubab!"

Mama ak Papa.

2006-09-28T17:11:00.001-07:00

Taalla on ihmisilla hauskoja nimia, esimerkiksi tytto kuvassa on Mama, ja yksi pieni poika on Papa. On myos tytto nimelta Tuuti (tarkoittaa pieni, vahan).

Torstai-iltaisin miehet kokoontuvat kadulle rinkiin laulamaan ylistyslauluja Jumalalle. Naisten halutessa osallistua, he voivat istuskella kadulla päät peitettyna. Laulu on kovaaanista ja samat lauseet toistuvat uudestaan ja uudestaan.

On todella kuuma, eika sita paljon helpottanut, kun meille juotettiin tulista inkivaarijuomaa. Kaikki nauroivat.. Hauskaa oli myos, kun joimme jonkinlaista mehua, jossa oli minttua. Minttu oli mennyt kannuun. Nyt hanella onkin uusi senunimi, Naana, joka on minttu wolofiksi.

Huomenna menemme ehka torille.

Mama and Papa.

People have funny names here, for example the girl in the picture is Mama and one little boy is named Papa. There is also a girl who´s name is Tuuti, which means 'small, a little'.

On Thursday evenings the young men gather in the street and sing religous song in a circle. If women want to participate, they can sit near with their heads veiled. The singing is really loud and the same theme is repeated over and over again.

The weather is really sweltering and it wasn´t really helping when the boys brought us ginger drink which is sooooo hot! Hehee, everybody laughed. It was also funny when we drank some kind of a drink that contained minttu. Minttu had gone into the
can. Now she has a new Senegalese name, Naana, that is minttu in wolof.

We are planning to go to the market place tomorrow.

Sampoota Shellilta.

2006-09-28T05:24:00.000-07:00

Kavimme viime yona lentokentalla vain huomataksemme, etta Lissabonista tuleva lento oli peruutettu, voi itku. Lentokentan poliisit ovat aika pelottavia; suurikokoisia, aivan mustia iholtaan ja aani on morea kuin ukkosmyrsky "do you have passport!!?" Yritamme tanaan uudestaan.

Myohaan eilen illalla tutustuimme tahan Santhiaban alueeseen, joka on siis pieni kortteli taalla Grand Yoffin kaupunginosassa, oppaanamme Modu. Han antoi meille senegalilaiset nimet: mina olen Adja, Minttu on Ndeye ja Veera on Yasil. Yllatys taalla Grand Yoffissa on ollut se, ettei kukaan pyyda meilta mitaan. Kaduilla (jotka taalla ovat siis kapeita hiekkaisia kujia) ihmiset tervehtivat tai eivat kiinnita juuri mitaan huomiota meihin. Illalla shoppailimme Shellilla (Modu vei meidat sinne kun halusimme ostaa sampoota).

Veera ja Minttu ovat kovasti piirrelleet lasten kanssa. On tosi kuuma, mutta saan pitaisi tasta kuulemma kohta viilentya. Olisi kiva menna uimaan, mutta uikkarit ovat tietenkin rinkassa. Ehka menen vaatteet paalla.

Sovimme eilen Babacarin kanssa, etta maksamme kahden kuukauden ruuasta (ilmeisesti 2 kertaa paivassa, enimmakseen riisia ja kalaa hilliton satsi) 40 euroa per nuppi. Nabou ja Ndeye valmistavat siis meille ruuan alusta loppuun, eika meidan tarvitse tehda mitaan, eli voimme kuvitella kayvamme senegalilaisessa ravintolassa syomassa 2 kertaa paivassa alle eurolla.

Talon ylakerrassa on meidan huoneiden lisaksi paikka, jossa muutama nuori mies tekee batiikkitoita. Alakerrassa on iso sisäpiha, tama tietokonehuone (4 konetta), kirjasto, suihku, vessa, keittio ja Amintan tyohuone, han on ompelija.

Kuvassa on naapurin sisapiha jonne nakee kun kurkkaa muurin yli. Sielta se kukonhuuto kuuluu. Kertoivat, etta kukon nimi on Minnamaija ja kanan nimi Riitta :D

Shampoo from Shell Select.

Last night we went to the airport just to find out that the flight was cancelled. Oh no... The policemen at the airport are quite frightening; they are huge, really black and their voice is like a thunder storm: "Do you have a passport!!?" Today we´ll try again.

Late last night we made a tour in Santhiaba, which is a block here in Grand Yoff district, Modu as our guide. He already gave us Senegalese names: I am Adja, Minttu is Ndeye and Veera is Yasil. I´ve been surprised about people not asking for anything here in Grand Yoff. In the streets (that here are narrow alleys filled with sand) the people greet us or don´t note us at all. Modu also took us to Select, we wanted to buy that shampoo.

Veera and Minttu have been drawing with the children. It´s been very hot, they say that the weather should soon start getting cooler. It would be really nice to go to swim, but I don´t have a swimsuit, maybe I´ll swim with my clothes on.

Yesterday we agreed with Babacar about our food, that we pay for two months food (I think it´s two meals a day, mostly rice and fish) about 40 euros each. It means that Nabou and Ndeye are cooking for us and we don´t have to do anything, so it´s like we were eating in a Senegalese restaurant twice a day, paying less than one euro.

About the centre: upstairs there are two rooms for us and a space where a few guys are making batik and painting. Downstairs there is a big patio, this computer room, library, shower, toilet, kitchen and Aminta´s workroom, she is a seamstress.

In the picture there is the neighbors patio (also Babacar is living there), where you can see if you peek over the wall upstairs. That´s where the rooster is, they told that the rooster´s named Minnamaija and the chicken Riitta :D

Allarba.

2006-09-27T10:16:00.000-07:00

Allarba, keskiviikko. Tunne oli uskomaton kun tanaan ensimmaista kertaa astuimme Santhiaban kaduille. Varikkailla kaduilla kuljeksii ihmisten seassa vuohia ja koiria, hevosia valjastettuina pieniin karryihin juoksentelee joka puolella. Keta tahansa voi tervehtia ja erityisesti lapset ovat innoissaan. Naapuritalojen lapset tulivatkin jo tutustumiskaynnille, he ovat valloittavia ja heidan kanssaan on todella hauskaa kohentaa wolofintaitoja. Tata kirjoittaessani yksi pienista tytoista silittelee hiuksiani :)

Lahin pankkiautomaatti oli epakunnossa joten hyppasimme carrapidin kyytiin (varikkaasti maalattuja pikkubusseja). Kavelimme merenrannalla, aallot olivat hurjat ja rantaa silmankantamattomiin, oikeasti sanoinkuvaamattoman hienoa! Tuntuu silta, etta mista tahansa ottaisin kuvan, se olisi hienompi kuin yksikaan kuva mita olen koskaan ottanut.

Taalla on juuri alkanut ramadankuukausi, eli ihmiset paastoavat paivat. Silti he tekivat meille ruokaa, ja hyvaa olikin, kalapullia sipulikastikkeessa ja patonkia. Siita lahtikin taju kankaalle ja otin kahden tunnin nokoset (talla kertaa ilman sita "rauhoittavaa" kukonlaulua).

Vein asken pojille levyja, senegalilaista Daara J:ta jota he kuuntelevat nyt innoissaan ja suomalaista Magenta Skycodea, joka ei kiinnosta yhtaan, yllatys :D

Dna ei suvaitse tarjota palveluitaan taalla, joten Skype on henkireika sinne koti-Suomeen. Taalla on todella usein sahkokatkoksia, tanaankin sahkot oli pois pari tuntia. Lamminta on, meilla on onneksi iso tuuletin huoneessa, mista ei ilman sahkoa tietysti ole paljon iloa..

Tarvittais sampoota (mun rinkassa) ja tiskiainetta. Babacar lupasi lahtea yolla katsomaan jos rinkka tulisi seuraavalla lennolla.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa, jatkuvasti tapahtuu kaikkea, mika on itselle uutta ja ihmeellista. Suupielet vaantyy vakisin ylospain aurinkoisten lasten seurassa.

Allarba, Wednesday.

The feeling was unbelievable the first time we stepped in the streets of Santhiaba today. In the colorful streets there are goats and dogs among the people, horses harnessed in front of small carts are running around everywhere. You can greet anybody and especially the children are enthusiastic. The children from the neighborhood already came to visit us. They are charming and it´s fun to learn some more wolof with them.

The nearest bank automatic was broken so we jumped into a karrabit (they are colorful small buses). We walked along the beach, the waves were huge and there was sand as far as you can see. So beautiful! I feel that where ever I take a picture it will be better than any other I´ve ever taken.

The ramadan has just started here, it means that people fast the daytime. Still they make food for us, and it is good: fish balls with onion sauce and bread. The food made me so sleepy I had to take a two hours nap, this time without that calming roosters voice...

A minute ago I gave the boys some cd´s to listen to, Senegalese Daara J which they are eagerly listening just now, and some Finnish Magenta Skycode which they´re not interested in at all :D

DNA is not working here, so skype is going to be the only way to communicate from here to Finland. There are lots of electricity breaks here, today we were already for about two hours without power. It is hot, good that we have a big fan in our room, which isn´t of course very usefull without electricity...

We should get some shampoo (in my bag) and some dishwasher. Babacar promised that we could go and see if the luggage has come tonight.

There would be so much to tell, all the time there are things happening that are so new, strange and different from the life I´m used to live. You just can´t help smiling while being with the radiant children.

Kukot laulaa. Roosters crow.

2006-09-27T03:10:00.003-07:00

Perilla ollaan, jihuuuu!!! Rinkka tulee perassa, ehka tamaniltaisella lennolla. Lentokentan ulko-ovella meidat piiritti lauma nuoria miehia ja hetken oli kaaosmainen tunnelma... onneksi siina samassa naimme meilletarkoitetun kyltin ja Babacarin ystavineen. Meidat ohjattiin takseihin ja sitten posotettiin Dakarin kuumassa pilkkopimeassa yossa kohti Santhiabaa.

Tulin Babacarin kanssa samassa taksissa ja han pysahtyi ostamaan jotakin kioskista. Paikalliset kurkkivat silmat pyoreina minua istumassa taksin takapenkilla. Veera ja Minttu odottivat jo perilla ja Babacar naytti meille huoneet, keittion, suihkun, vessan ym.

Nukkumaan paasimme noin neljalta, mutta uni ei ollut tullakseen. Kadulla kaveli edestakaisin mies joka lauloi rukousta. Aani loittoni ja lahestyi aina miehen kulkiessa ohi. Hetken kuluttua kuului kukonlaulu, jolle ensin hihittelin. Kukko jatkoikin lauluaan aamuun asti, kiekui 20 sekunnin valein. Saimme kuitenkin nukuttua.

Babacar ja jotkut hanen ystavistaan osaavat jonkinverran englantia, joten kieliongelmia ei ole toistaiseksi ollut. Wolofintaitojakin olemme jo kayttaneet.

Tunnelma on hauska, musiikki soi ja ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia, kuitenkin taalla on todella rauhallista, suurkaupungin melu on kaukana taalta.

Pian lahdemme ostarille (???), ostamaan ainakin vetta. Ai niin, vietimme siis Lissabonin paivan lentokentalla yrittaen selvittaa missa rinkka on...

Kaikki hyvin, halauksia!

Here we are, yahoooo!!!

My backpack is coming later, maybe on tonights flight. At the airports door a gang of young men surrounded us and there was a chaotic feeling for a moment. Luckily we soon saw a sign "taf taf, tervetuloa" and Babacar with his friends. In a second I found myself sitting in a taxi heading Santhiaba in the heat of the pitch dark Dakar.

I came in a same taxi with Babacar, he stopped at a kiosk to buy something. The local people hanging around in front of the kiosk noticed me sitting in the taxi and stared at me like I was an alien. Veera and Minttu were already waiting for us in the center and after meeting some people Babacar showed us the rooms, kitchen, toilet, shower etc.

We went to sleep about at 4 am, but it wasn´t easy to get sleep. There was a man walking back and forth in the street singing some kind of a prayer. The sound went and came back over and over again. After a while the neighbors rooster started shouting. At first I giggled at it. Well, the rooster with his friends all over Grand Yoff continued until morning, crowing about every 20 seconds. Anyway we did get some sleep.

Babacar and some of his friends can speak some English, so we haven´t had any problems so far with the language. We have already used some Wolof skilles.

The atmosphere here is delightful, you can here music everywhere, the people are cheerful and kind, but still it is really peaceful here, far from the big city´s noise.

Soon we´ll be heading to the market, at least to buy some water. Oh, and we spent the whole day in Lisbon at the airport trying to find out where my luggage is...

Everything is fine, hugs!

Lissabon... wow

2006-09-26T04:25:00.000-07:00

Lentomme Amsterdamista myohastyi eilen niin paljon etta missasimme lennon Dakariin. Matkan aikana meille vakuuteltiin etta aikaa on ja ehdimme hyvin, mutta toisin kavi, emme nahneet vilahdustakaan Dakarin koneesta.

Saimme nopeasti hotellin (ei tarvitse itse maksaa) ja aloitimme matkatavaroiden metsastyksen. Noin tunnin kuluttua loytyivat Veeran ja Mintun rinkat, mutta minun vihrea nyssykkani on edelleen kateissa, kukaan ei osaa sanoa missa se on. Vietimme aikaa kentalla noin kolme tuntia, koska meille uudestaan ja uudestaan, ja uudestaan, sanottiin kassin olevan Lissabonissa ja etta kymmenen minuutin kuluttua se ilmestyy. Joku oli sen jo nahnytkin, mutta loppujen lopuksi kukaan ei tiennyt onko se Amsterdamissa vai perati Helsingissa. Pitaa vain toivoa, etta se ilmestyy Dakariin joku kaunis paiva. Onneksi olin varautunut moiseen ja pakannut kaiken tuikitarpeellisen kasimatkatavaroihin.

Hotellissa yovyimme 13. kerroksessa.... spuuukiii....

Illalla uusi yritys kohti maaranpaata. Seikkailu jatkuu.

In Lisbon.

Our flight from Amsterdam arrived too late in Lisbon, so we missed the flight to Dakar. In the plane they assured us that we are going to make it to the next flight but when we arrived in Lisbon the plane was already gone.

We got a hotel room fast (for free af course) and started looking for our luggage. About after an hour Veera´s and Minttu´s backpacks were found, but my green sack is still missing, nobody can tell where it is. We spent about three hours at night at the airport, because they told us over and over again, that the luggage is in Lisbon, wait an other ten minutes. Somebody even told that she saw it, but in the end nobody knew if it is in Amsterdam or even in Helsinki. I just have to hope that some beautiful day it will find it´s way to Dakar. Luckily I was prepared to confront this and packed everything really important to my hand luggage (medicines etc.).

In the hotel we spent the night in the 13th floor, spooky...

Tonight, new effort trying to get to our destination. The adventure continues.

Sunnuntai. Sunday.

2006-09-24T00:31:00.000-07:00

Nyt on viimeinen yö nukuttu omassa sängyssä Haavistossa, pian sitä vedellään hirsiä moskiittoverkkojen siimeksessä. Tänään on lähtö Helsinkiin ja huomenna klo 16.40 alkaa liito ilmojen halki. Välilaskut Amsterdamissa ja Lissabonissa, saapuminen Dakariin klo 00.50

Pakkaaminen kesti tietysti monta päivää. Rinkkaan on sullottu hieman epäilyttäviä pussukoita, kuten kuvasta näkyy. I love minigrip!

Täällä Suomessa syysaurinko on lämmittänyt ihanasti nämä viimeiset päivät ja teimme eilen pienen pyöräretken Rekon kanssa.

Sunday.

Now I´ve slept the last night in my own bed in Haavisto, soon we will be snoring under mosquito nets. Today I´m traveling to Helsinki and tomorrow at 4.40 pm we´ll be in the air towards Senegal. We´ll change planes in Amsterdam and Lisbon and land in Dakar 00.50 in the night.

Packing the bag took me several days, of course. The little plastic bags filled with white stuff seem a bit mysterious, as you can see in the picture. I love minigrip!

Here in Finland the autumn Sun has been shining warmly for the last few days and yesterday me and Reko made a small bicycle trip.